Boris Berezovski
Boris Abramovitš Berezovski (ven. Борис Абрамович Березовский, 23. tammikuuta 1946 Moskova, Neuvostoliitto – 23. maaliskuuta 2013 Lontoo, Britannia) oli venäjänjuutalainen oligarkki.[1] Hän aloitti liiketoimintansa Neuvostoliiton perestroikan aikana ja pääsi presidentti Boris Jeltsinin lähipiiriin neuvonantajaksi. Berezovski tuki uuden presidentti Vladimir Putinin valintaa, mutta ajautui sittemmin poliittisiin ristiriitoihin. Berezovski lähti vapaaehtoiseen maanpakolaisuuteen ensin Ranskaan ja myöhemmin Isoon-Britanniaan.[2]
Viimeiset vuodet hänet tunnettiin Lontoossa asuvana Venäjän poliittista johtoa arvostelevana miljardöörinä[3] Englannissa asuessaan Berezovski muutti viralliseksi nimekseen Platon Elenin elämäänsä perustuneen elokuvan päähenkilön mukaan.[4]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berezovski opiskeli metsätaloutta ja matematiikkaa. Hän valmistui tohtoriksi 1983 ja liittyi tiedeakatemian jäseneksi 1991. Liiketoimintansa Berezovski aloitti perestroikan aikaan vuonna 1989 harjoittamalla valtion AvtoVAZ-tehtaan autojen (muun muassa Lada) jälleenmyyntiä laillisin mutta myös laittomin keinoin. Käytettyjen autojen kaupalla hän teki ensimmäisen miljoonansa.[3]
1990-luvun alun villeinä vuosina monien liikemiesten tavoin myös Berezovski joutui venäläisten mafiaryhmien kanssa hankaluuksiin, sillä hänen uskottiin tehneen yhteistyötä vaikutusvaltaisen Moskovan tšetšeenimafian kanssa. Hänet yritettiin murhata monesti, esimerkiksi vuonna 1994 autopommilla.
Berezovski oli yksi presidentti Boris Jeltsin lähipiiriin kuuluneista liikemiehistä. Rahallisesta tuestaan hän sai palkkioksi jäsenyyden turvallisuusneuvostossa.[3] Hän sai valtaa useissa entisissä valtionyhtiöissä, mukaan lukien AvtoVAZ, Aeroflot ja joitakin öljy-yhtiöitä, joista yksityistettiin Sibneft. Berezovski sai hallintaansa Venäjän suurimman tiedotusvälineimperiumin, muun muassa ORT-televisiokanavan ja Izvestija-sanomalehden. Niiden tuella oli merkittävä vaikutus Jeltsinin uudelleenvalintaan 1996.
Berezovski oli pääneuvottelija neuvoteltaessa vuoden 1994 rauhaa Tšetšeniaan.[3] Hän toimi lyhyen aikaa IVY:n pääsihteerinä. Hänet valittiin duumaan 1999. Berezovski tuki Vladimir Putinin presidentinvaalikampanjaa 2000. Hän kuitenkin vastusti Putinin toista Tšetšenian sotaa, minkä jälkeen Putin aloitti hänen ja muiden oligarkkien liiketoimien tutkimisen. Viranomaiset syyttivät Berezovskia veronkierrosta ja kavalluksesta.[3] Berezovskia syytettiin Venäjällä muun muassa laittomasta yritystoiminnasta ja rahanpesusta.
Berezovski erosi duumasta ja muutti Lontooseen.[5] Hänelle myönnettiin vuonna 2003 poliittinen turvapaikka Britanniassa. Venäjän luovutusvaatimukset eivät tuottaneet tulosta.
Berezovskin media kritisoi Putinia voimakkaasti muun muassa sukellusvene Kurskin onnettomuuden hoidosta. Hallitus painosti Berezovskia luopumaan kahdesta valtakunnallisesta televisiokanavasta ja monista muista yrityksistään.
Berezovski syytti Venäjän turvallisuuspalvelua, FSB:tä ja Putinia pommi-iskuista 1999, jotka johtivat toiseen Tšetšenian sotaan.[6][7]
Amerikkalainen journalisti Paul Klebnikov kirjoitti Berezovskin elämäkerran syyskuussa 2000. Kirjassa hän väitti, että Berezovskilla oli yhteyksiä tšetšeenimafiaan ja sotaherroihin. Klebnikov murhattiin marraskuussa 2004. Talouslehti Forbes on yhdistänyt Berezovskin nimen Klebnikovin murhaan.[8]
Berezovski tuki myrkytettyä FSB:n agenttia Aleksandr Litvinenkoa rahallisesti. Väitetään, että juuri ennen Berezovskin maanpakoa Litvinenko olisi määrätty tappamaan hänet, mutta hän olisi kieltäytynyt, minkä vuoksi Berezovski olisi ollut kiitollisuudenvelassa.[3]
Berezovski on kerskunut rahoittaneensa Ukrainan ”oranssin vallankumouksen”. Venäjän vaatimuksesta hän joutui brittien kuulusteltavaksi sanottuaan haastattelussa, että on suunnittelemassa vallankumousta Venäjällä.[3]
Venäjän valtio syytti Berezovskia vallankaappauksen suunnittelemisesta keväällä 2007. Myöhemmin kesällä Moskovassa aloitettiin asiasta oikeudenkäynti. Syynä oli Guardian-lehdessä 13. huhtikuuta 2007 ollut haastattelu, jossa Berezovski sanoi, että Venäjän vallan vaihtumiseen tarvitaan voimankäyttöä.[9][10][11]
Brasilialainen tuomari antoi vuonna 2007 Berezovskista pidätysmääräyksen rahanpesuun osallistumisesta.[12]
Berezovskia kohtaan tehtiin Britannian sisäisen turvallisuuspalvelun virkailijoiden mukaan vuonna 2007 epäonnistunut murhayritys. Brittihallituslähteen mukaan tämä ilmentää FSB:n jatkuvaa valmiutta toimia läntisiä tahoja vastaan. Venäjän hallituksen kriitikkoja kohti tehdyt hengenvaaralliset hyökkäykset Britanniassa ovat sotkeneet maiden ulkopoliittiset suhteet.[13]
Vuonna 2011 Berezovski kävi Britanniassa oikeutta Roman Abramovitšia vastaan. Berezovskin mukaan Abramovitš pakotti hänet myymään 43 prosenttia Sibneftistä ja osuutensa RUSALista alihintaan, ja hän vaatii 5,5 miljardia US-dollaria korvauksia. Abramovitš on todistanut, että Berezovski oli hänen ”kummisetänsä”, jolle hän maksoi poliittisesta suojelusta 1990-luvulla.[14]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berezovski löytyi 23. maaliskuuta 2013[5] hirtettynä kylpyhuoneensa suihkuun. Ruumiista ei löytynyt väkivallan merkkejä eikä muitakaan todisteita rikoksesta, mutta murhaa ei pystytty täysin sulkemaan pois, joten kuolinsyy jäi avoimeksi. Berezovskin tiedettiin olleen ennen kuolemaansa masentunut ja valtavan taloudellisen paineen alla.[15]
Kuolinsyyksi voi esittää myös murhaa. Kuristusjäljet kaulassa eivät olleet tyypillisiä hirttäytymiselle, niinpä V:n muotoinen kuvio puuttui Berezovskin kaulalta, ja hänellä oli selittämätön voimakkaan iskun aiheuttama vaurio takaraivossaan, samoin kuin murtunut kylkiluu. Mikään niistä ei ole tavallinen hirttäytyessä aiheutuva vamma. Jäljet kaulalla viittasivat muodoltaan myös enemmän kuristamiseen kuin hirttäytymiseen. Suihkutilassa, josta hänen ruumiinsa löydettiin, oli tunnistamattomia sormenjälkiä.[16][17]
Berezovski oli naimisissa, ja häneltä jäi kuusi lasta.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Telegraph: Russian oligarch Boris Berezovsky found dead in his bath
- ↑ Telegraph: Boris Berezovsky
- ↑ a b c d e f g Dejevsky, Mary: The Big Question: Who is Boris Berezovsky, and why does Russia want him back? The Independent. 20.4.2007. Viitattu 20.4.2007. (englanniksi)
- ↑ UK gives Russian tycoon new name 23.1.2004. BBC. Viitattu 20.4.2007. (englanniksi)
- ↑ a b [https://yle.fi/a/3-6551720 Boris Berezovski on kuollut} Yle.fi, uutiset, viitattu 23.3.2013
- ↑ Teija Santaharju, Entinen suurlähettiläs Moskovan veriteosta: Venäjän osuutta ei voi täysin sulkea pois Yle.fi, uutiset 25.3.2024, viitattu 25.3.2024
- ↑ Jonathan Steele & Ian Traynor, Former ally links Putin to Moscow blasts The Guardian 6.3.2002, viitattu 25.3.2024
- ↑ Did Boris Berezovsky Kill Himself? More Compelling, Did He Kill Forbes Editor Paul Klebnikov Forbes. (englanniksi)
- ↑ Cobain, Ian & Harding, Luke & Taylor, Matthew: 'I am plotting a new Russian revolution' The Guardian. 13.4.2007. Viitattu 3.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Parfitt, Tom: Hand over Berezovsky, Russia tells UK The Guardian. 16.4.2007. Viitattu 3.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Venäjä syyttää Berezovskia vallankaappauksen suunnittelusta YLE Uutiset. 2.7.2007. Viitattu 3.7.2007.
- ↑ Phillips, Tom & Scott, Matt: Arrest order issued for Tevez’s agent accused of money laundering The Guardian. 13.7.2007. Viitattu 25.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Russia 'backed Litvinenko murder' BBC News. 8.7.2008. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
- ↑ Russia is the real loser in the battle between Berezovsky and Abramovich, RIA (englanniksi)
- ↑ Ian Cobain: Boris Berezovsky inquest returns open verdict on death The Guardian. 27.3.2014. Viitattu 2.5.2018.
- ↑ Heidi Blake, Tappolista. Suomentanut Aura Nurmi. Atena 2020 ISBN 978-952-300-743-7.
- ↑ Keskipohjanmaa-lehti 6.2.2021
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Klebnikov, Paul: Godfather of the Kremlin: The Decline of Russia in the Age of Gangster Capitalism. Houghton Miflin Harcourt, 2000. ISBN 978-015-6-01330-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boris Berezovski Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
