Bolt Thrower

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bolt Thrower
(1986– )
Boltthrower foto.jpg
Tiedot
Tyylilaji: death metal, grindcore
Kotipaikka: Coventry, Englanti
Laulukieli: Englanti
Sivusto: Viralliset kotisivut
Jäsenet
Barry Thompson Rytmikitara/Kitara
Gavin Ward Rytmikitara
Jo Bench Bassokitara
Martin Kearns Rummut
Karl Willetts Laulu
Entiset jäsenet
Alex Tweedy Bassokitara (1987)
Alan West Laulu (1986–1988)
Dave Ingram Laulu (1997, 1998-2004)
Martin van Drunen Laulu (1995-1997)
Alex Thomas Rummut (1997-1999)
Andrew Whale Rummut (1986-1994)
Levy-yhtiöt
Vinyl Solution 1988–1989
Earache Records 1989–1997
Metal Blade Records 1997–

Bolt Thrower on englantilainen death metal/grindcore -yhtye. Yhtyeen perustivat Barry Thomson ja Gavin Ward vuonna 1986. Nimi bolt thrower tulee muinaisesta aseesta, joka ampuu keihäitä. Kyseistä asetta kutsutaan yleisimmin ballistaksi, ja yhtye otti nimensä käyttöön Warhammer-miniatyyripelin vaikutuksesta. Levyjen kansitaide ja sanoitukset ovat ottaneet myös vaikutteita tästä pelistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensiaskeleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

In Battle There Is No Law (1988) myös uudelleenjulkaistiin vuonna 1992

Bolt Thrower perustettiin syyskuussa 1986, alun perin Crust punkin, hardcoren ja thrash metallin risteytystä eli crust/grindcorea esittävänä yhtyeenä, vaikutteinaan muun muassa thrash-yhtye Slayer ja punk-yhtyeet Crass ja Discharge. Yhtyeen perustivat basisti Gavin Ward ja kitaristi Barry Thomson. Pian mukaan liittyivät myös rumpali Andrew Whale ja laulaja Alan West. Huhtikuussa 1987 Bolt Throwerilta ilmestyi ensimmäinen demo, In Battle There Is No Law.

Yhtyeen seuraava äänite oli Concession of Pain -demo, jonka he äänittivät syyskuussa 1987. Gavin oli vaihtanut paikkansa kitaraan ja Alex Tweedystä tuli bassonsoittaja. Alex ei kuitenkaan ilmaantunut demon äänityksiin, joten Gavin soitti sekä kitarat että bassot. Kaksi viikkoa myöhemmin Jo Bench korvasi Alexin vakituisesti. Vuoden 1988 alkupuolella Bolt Thrower sai levytyssopimuksen Vinyl Solution -levy-yhtiön kanssa. Juuri ennen ensimmäisen kokopitkän albumin äänityksiä vokalisti vaihtui Karl Willetsiin. Yhtyeen debyytti In Battle There Is No Law (samanniminen kuin ensimmäinen demo) oli vain puolen tunnin mittainen, ja sisälsi erittäin primitiivisen ja raa'an äänimaailman.

Vuodet 1989-1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye ei ollut tyytyväinen Vinyl Solutionin kanssa solmittuun levytyssopimukseen, joten levy-yhtiöksi tuli Earache Records. Earache oli niihin aikoihin solminut sopimukset muun muassa Carcassin ja Napalm Deathin kanssa. Crust-vaikutteita karsittiin hieman pois, ja Bolt Throwerin tyyli alkoi tästä lähtien muuttua raskaampaan, nopeampaan, aggressiivisempaan ja ennen kaikkea vielä perinteisempään grindcoreen. Näissä merkeissä äänitettiin toinen albumi Realm of Chaos - Slaves to Darkness, jonka kannet kuvitti Games Workshop, joka tuottaa muun muassa Warhammer-miniatyyripeliä. Realm of Chaosin äänitysten jälkeen yhtye meni Grindcrusher-nimiselle kiertueelle, jolla oli mukana muun muassa Carcass, Napalm Death ja Morbid Angel. Yksi Cenotaph-EP:llä julkaistuista kappaleista oli äänitetty tällä kyseisellä kiertueella. Tämä EP sisälsi myös kaksi kappaletta tulevalta albumilta War Masterilta.

War Master äänitettiin heinäkuussa 1990. Tyyli muuttui enämmänkin death metaliksi tai death-grindiksi. Albumina War Masteria pidetään yleisesti Bolt Throwerin todellisena klassikkona sekä death metalin ja grindcoren risteytyksen, eli ns. death-grindin pioneerijulkaisuna. Bolt Throwerin seuraava askel oli The IVth Crusade, neljäs albumi. Grindcore-vaikutteita karsittiin hieman pois, ja kitarat oli viritetty entistä alemmaksi, ja levy olikin paljon hitaampi kuin edeltäjänsä. The IVth Crusade oli enemmänkin doom metalliin nojautuva levy, jossa kuuli vaikutteita muun muassa Candlemassilta. Levyn julkaisun jälkeen seurasi kiertue muun muassa Vaderin ja Graven kanssa. Näihin aikoihin julkaistiin single Spearhead, joka sisälsi pidennetyn remix-version kyseisestä kappaleesta, pari uutta kappaletta ja kappaleen Dying Greed.

Tämä Bolt Throwerin yhteydessä yleensä mainittu "legendaarinen kokoonpano" näytti tältä (1989-1994):

  • Karl Willetts - vokaalit
  • Gavin Ward - kitara
  • Barry Thompson - kitara
  • Jo Bench - basso
  • Andy Whale - rummut

Seuraava albumi ...For Victory julkaistiin vuonna 1994. Se oli Karl Willetsin ja Andrew Whalen viimeinen albumi. Kummatkin poistuivat yhtyeestä muuttaakseen koko elämäntapansa. ...For Victory -albumi oli melkein paluu thrash metal- ja hardcore-juurille - unohtamatta kuitenkaan doom metal -vaikutuksia. Tällä levyllä Willetsin lauluääni ei ollut niin möreä, vaan enemmän hardcore punkin tyylistä. Albumin rajoitettu versio sisälsi myös live-CD:n. Levyn julkaisun jälkeen Karlin paikkasi Martin van Drunen ja Andrewin Martin Kearns.

Vuodesta 1995 tähän päivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1995 ja 1996 Bolt Thrower kiersi Eurooppaa lukuisilla kiertueilla. Vuonna 1997 Martin van Drunen päätti lähteä yhtyeestä, koska hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi. Hetki tämän jälkeen lähti myös Martin Kearns, jonka pian korvasi Alex Thomas. Karl Willets liittyi yhtyeeseen väliaikaisesti äänittääkseen lauluraidat seuraavaa albumia varten. Levy-yhtiö vaihtui Earachesta Metalblade Recordsiin, ja Mercenary-albumi näki päivänvalon 8. syyskuuta 1998, tosin Yhdysvalloissa vasta 10. lokakuuta. Albumi oli taas hieman hitaampi kuin aikaisemmat, vaikkakin levyllä oli hyvin raskaat soundit. Mercenaryn äänityksien jälkeen Karl lähti yhtyeestä jälleen kerran, ja vakituiseksi laulajaksi tuli Dave Ingram, joka oli aikaisemmin tuurannut ainakin yhdellä keikalla Saksassa.

Vaikka Bolt Thrower ei ollut enää Earachen tallissa, julkaisi kyseinen levy-yhtiö marraskuussa 1998 demokokoelman Who Dares Wins, joka sisälsi muun muassa Spearhead- ja Cenotaph-EP:t. Yhtye ei pitänyt tästä, koska se oli Earachelle helppo rahantulolähde eikä suositellutkaan sen ostoa kenellekään. Lyhyen kiertueen jälkeen 2001 Bolt Thrower alkoi työstää uutta albumia: 9-kappaleinen (digipak-versiossa yksi bonus) Honour, Valour, Pride äänitettiin kesä–syyskuussa ja julkaistiin vuoden loppupuolella. Alex Thomas päätti lähteä yhtyeestä, koska hän oli kyllästynyt Bolt Throwerin musiikilliseen suuntaukseen.

Vuonna 2004 yhtye työsti uutta materiaalia tulevaa albumia varten. Se oli suunnitelty äänitettäväksi toukokuussa, ja julkaistavaksi vuoden lopussa, mutta juuri ennen albumin äänityksiä Dave Ingram päätti poistua, lähinnä terveysongelmien vuoksi. Tämä keskeytti äänitykset ja kiertueet hetkeksi, kunnes 18. marraskuuta ilmeni, että Karl Willetts oli jälleen kerran liittynyt yhtyeeseen. Albumin äänitykset alkoivat touko-kesäkuussa 2005. Uudelle kokopitkälle on annettu nimeksi Those Once Loyal, ja se julkaistiin marraskuun keskivälillä 2005. Yhtye myös kiersi Euroopassa tammi–helmikuussa 2006.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barry Thomson – kitara
  • Gavin Ward – kitara
  • Jo-Anne Bench – basso
  • Karl Willetts – vokaalit
  • Martin Kearns – rummut

Entiset jäsenet

  • Alex Tweedy – basso
  • Alan West – vokaalit
  • Dave Ingram – vokaalit
  • Martin van Drunen – vokaalit
  • Alex Thomas – rummut
  • Andrew Whale – rummut

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

EP:t

Live-albumit

  • War  (1994, Earache Records)

Kokoelma-albumit

Demot

  • In Battle There Is No Law  (1987, omakustanne, C-kasetti)
  • Concession of Pain  (1987, omakustanne, C-kasetti)

Musiikkivideot

  • The IVth Crusade  (1992)
  • ...For Victory  (1998)
  • Inside the Wire  (2000)
  • Cenotaph  (2001)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]