Jean-Bédel Bokassa
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Syntynyt | 22. helmikuuta 1921 Bobangi, Kongon tasavalta |
| Kuollut | 3. marraskuuta 1996 Bangui, Keski-Afrikan tasavalta |
| Vallassa | 1. tammikuuta 1966 – 20. syyskuuta 1979 |
| Virallinen arvonimi | Presidentti |
Jean-Bédel Bokassa (22. helmikuuta 1921 – 3. marraskuuta 1996), myös Sallah Eddine Ahmed Bokassa ja Bokassa I, oli toinen Keski-Afrikan tasavallan presidentti vuosina 1966–1979.
Bokassa oli alun perin ammattisotilas, mutta vuonna 1966 hän syöksi vallasta autoritaarisen presidentti David Dackon ja alkoi hallita Keski-Afrikan tasavaltaa diktaattorina. Vuonna 1977 hän herätti suurta maailmanlaajuista huomiota kruunauttamalla itsensä mahtipontisessa kruunajaisseremoniassa "Keski-Afrikan keisarikunnan keisariksi". Keisari Bokassa I:n valtakausi kuitenkin päättyi ranskalaisten erikoisjoukkojen toimeenpanemaan vallankaappaukseen. Bokassa lähti maanpakoon, mutta myöhemmin hän palasi takaisin kotimaahansa ja oikeudenkäynnin jälkeen hänet tuomittiin elinikäiseen vankeuteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen elämä
Jean-Bédel Bokassa syntyi vuonna 1921 Bobangin kylässä, joka sijaitsee nykyisen Kongon tasavallan alueella. Hänen isänsä Mgboundoulou oli paikallinen heimopäällikkö, joka vuonna 1927 joutui ranskalaisten viranomaisten pidättämäksi ja teloittamaksi. Vain viikkoa myöhemmin aviomiehensä kuolemasta järkyttynyt Mgboundouloun vaimo teki itsemurhan ja jätti jälkeen kaksitoista lastaan, mukaan lukien silloin 6-vuotiaan Bokassan.
[muokkaa] Sotilasura
Toisen maailmansodan aikoihin Bokassa liittyi Vapaan Ranskan joukkoihin ja osallistui taisteluihin Pohjois-Afrikassa, mistä hänet sittemmin palkittiin Kunnialegioonan jäsenyydellä. Vuoteen 1961 mennessä Bokassan sotilasarvo oli kapteeni.
Vuonna 1964 Bokassa lähti Ranskan armeijasta ja matkusti takaisin neljä vuotta aikaisemmin itsenäistyneeseen kotimaahansa. Koska Bokassa oli presidentti David Dackon serkku ja edesmenneen pääministeri Barthélemy Bogandan veljenpoika, hän kohosi nopeasti armeijan arvoasteikossa ja seuraavaan vuoteen mennessä hänet oli jo ylennetty everstiksi ja nimitetty Keski-Afrikan asevoimain komentajaksi.
Uudenvuodenaaton, 31. joulukuuta 1965, ja uudenvuodenpäivän, 1. tammikuuta 1966, välisenä yönä Bokassan johtamat sotilaat toimeenpanivat verettömän vallankaappauksen ja syöksivät Dackon vallasta. Bokassalla oli takanaan Ranskan hallituksen tuki, sillä Dacko oli rikkonut suhteensa Ranskaan ja yrittänyt lähestyä Kiinan kansantasavallan kaltaisia kommunistimaita. Ranskan ohella Bokassan vallankaappausta kannatti Keski-Afrikan tasavallan kansalaiset, jotka olivat kyllästyneitä itsevaltaisen Dackon korruptoituneeseen ja tehottomaan hallintoon.
[muokkaa] Valtakausi
Heti onnistuneen vallankaappauksen jälkeen Bokassa julistautui sekä Keski-Afrikan tasavallan presidentiksi että Dackon johtaman Mouvement pour l'Evolution Sociale de l'Afrique Noire -puolueen puheenjohtajaksi. 4. tammikuuta 1966 Bokassa lakkautti maan perustuslain ja alkoi hallita Keski-Afrikan tasavaltaa diktaattorina. Kun Bokassa alkoi vangita ja teloittamaan poliittisia vastustajiaan sekä laajentamaan valtaoikeuksiaan, hänen kansansuosionsa romahti ja hänet yritettiin syöstä vallasta vuosina 1969 ja myöhemmin 1974. Bokassa myös yritettiin epäonnistuneesti salamurhata vuoden 1976 helmikuussa.
Kun Bokassa oli tehnyt valtiovierailun Libyaan ja tavannut Muammar Gaddafiin, hän kääntyi muslimiksi ja otti itselleen islamilaisen nimen Sallah Eddine Ahmed Bokassa. Nykyisin on epäilty, että Bokassan pyrkimyksenä olisi ollut hankkia Keski-Afrikan tasavallalle Libyan taloudellinen tuki. Bokassa ei kuitenkaan onnistunut saamaan Libyan tukea, minkä johdosta hän luopui uskonnostaan. Myöhemmin hän kääntyi katolisuuteen.
Ranskan armeijassa palvellessaan Bokassa oli opiskellut historiaa ja tutustunut Ranskan keisari Napoleon Bonaparteen, jota sittemmin oli alkanut suuresti ihailemaan. 4. joulukuuta 1976 Bokassa piti puheen, jossa hän julisti ryhtyvänsä keisariksi, lakkauttavansa maan parlamentin ja vaihtavansa maan hallitusmuodon tasavallasta keisarikunnaksi. Tasan vuotta myöhemmin, 4. joulukuuta 1977, Bokassa kruunautti itsensä Keski-Afrikan keisarikunnan keisari Bokassa I:ksi. Yksikään valtionpäämies ei osallistunut juhlallisuuksiin, joskin silloinen Ranskan puolustusministeri Jacques Soufflet lähetti kokonaisen pataljoonan ranskalaissotilaita sekä Ranskan ilmavoimain 17 suihkuhävittäjää suojelemaan kruunajaisseremoniaa. Kruunajaisjärjestelyihin kuului muiden muassa 60 Mercedes-Benz -autoa, 130 hevosta, 24 000 pulloa viskiä, 65 000 pulloa samppanjaa, 40 000 pulloa ranskalaista viiniä, tuhansittain ruusuja sekä 120-henkinen orkesteri. Arvioiden mukaan kruunajaiskulut olivat Yhdysvaltain dollareissa noin 20 miljoonan arvoiset, mikä merkitsi melkein kolmasosaa koko maan silloisesta bruttokansantuotteesta.
Kruunajaisten seurauksena alettiin pitää länsimaissa suuruudenhulluna ja jopa mielenvikaisena, ja vertasivat häntä usein toiseen omalaatuisesta käytöksestä tunnettuun afrikkalaisdiktaattoriin, Ugandan Idi Aminiin. Yhdysvallat, Sveitsi ja erityisesti Ranska kuitenkin tukivat Bokassan hallintoa, sillä he osallisiksi Keski-Afrikan luonnonrikkauksista, kuten kullasta, öljystä ja timanteista. Ranska tuki innokkaasti Keski-Afrikan keisarikuntaa sekä sotilaallisesti että taloudellisesti, minkä takia Bokassa vastapalveluksena lahjoitti uraania, joka oli elintärkeätä Ranskan ydinaseiden kehitysohjelmalle. Bokassa myös ystävystyi Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaingin kanssa ja usein kutsui hänet luokseen vierailulle. 10. lokakuuta 1979 ilmestyneessä ranskalaisen Le Canard enchaîné -lehden painoksessa paljastettiin, että Bokassa oli aikoinaan luovuttanut d'Estaingille useiden tuhansien frangien arvoisia timanttilahjoituksia. Tapaus aiheutti Ranskassa poliittisen skandaalin.
Kun Keski-Afrikan keisarikunnan talous oli romahtamaisillaan, Bokassa päätti hankkia maalle tarvittavia lisävaroja antamalla määräyksen, jonka mukaan kaikilla maan lapsiperheillä oli velvollisuus ostaa lapsilleen koulupukuja, joita kykeni ostamaan ainoastaan Bokassan keisarillisesta vaatehuoneesta. Koulupuvut oli kuitenkin niin kalliita, että köyhän maan asukkaista vain rikkaimmilla oli varaa hankkia niitä. Ympäri maata puhkesi Bokassan vastaisia mielenosoituksia ja mellakoita, ja eräänä päivänä noin 150 koululaista heittelivät Bokassan limusiinia kivillä. Bokassa raivostui tapahtuneesta ja määräsi kiviä heitelleet koululaiset pidätettäviksi. Koululapset vietiin vankilaan, missä Bokassan käskyjä totelleet sotilaat nuijivat heidät kuoliaaksi.
Koululasten verilöyly järkytti suuresti Ranskaa, joka lakkasi tukemasta Keski-Afrikan keisarikuntaa ja suunnittelemaan Bokassan syöksemistä vallasta. 20. syyskuuta 1979, jolloin Bokassa oli jälleen valtionvierailulla Gaddafin Libyassa, Ranskan silloisen ulkoisen tiedustelupalvelun SDECE:n kommandot suorittivat sotilasoperaation, joka sai nimen Opération Barracudas eli "operaatio Barrakuda". Seuraavaan päivään, 21. syyskuuta 1979, mennessä Bokassan hallinto oli kaadettu ja uudeksi presidentiksi oli nimitetty David Dacko, jonka ranskalaisjoukot palauttivat valtaan.
[muokkaa] Maanpaossa
Vallasta syösty Bokassa lähti maanpakoon ja yritti pyrkiä Ranskaan, mutta ranskalaiset viranomaiset eväsivät häneltä oleskeluluvan. Bokassa vetäytyi asumaan Norsunluurannikon pääkaupunkiin Abidjaniin, kunnes vuonna 1983 Ranska myönsi hänelle "poliittisen turvapaikan". Bokassa muutti asumaan Ranskaan ja eleskeli yksityisasunnossa lähellä Pariisia, mutta hän ei nauttinut Ranskan ilmastosta ja päätti palata takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, vaikka kotimaassa hänet oli etsintäkuulutettu.
24. lokakuuta 1986 palasi takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, mutta paikalliset viranomaiset ottivat hänet kiinni jo lentokentällä. Bokassalle järjestettiin oikeudenkäynti ja häntä syytettiin muiden muassa maanpetoksesta, kannibalismista, kavalluksista ja murhista. Oikeudenkäynti päättyi 12. kesäkuuta 1987 ja Bokassalle annettiin kuolemantuomio. Bokassa vietiin vankilaan odottamaan teloitusta, mutta vuoden 1988 tammikuussa rangaistus vaihdettiin elinikäiseksi vankeudeksi.
Vuonna 1993 presidentti André Kolingba kuitenkin päätti armahtaa Keski-Afrikan tasavallan kaikki vangit, mukaan lukien Bokassan. Bokassa kuitenkin asetettiin kotiarestiin ja hän joutui asumaan vaatimattomissa oloissa pääkaupunki Banguissa. 3. marraskuuta 1996 75-vuotias Bokassa menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen.
[muokkaa] Aiheesta muualta
| Edeltäjä: David Dacko |
Keski-Afrikan tasavallan presidentti 1966–1979 |
Seuraaja: David Dacko |
| Edeltäjä: Ei kukaan |
Keski-Afrikan keisarikunnan keisari 1977–1979 |
Seuraaja: Ei kukaan |
