Boheemielämää (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boheemielämää
La vie de bohème
Boheemielamaa.jpg
Ohjaaja Aki Kaurismäki
Käsikirjoittaja Aki Kaurismäki
Perustuu Henri Murgerin romaaniin Boheemielämää
Tuottaja Aki Kaurismäki
Kuvaaja Timo Salminen
Leikkaaja Veikko Aaltonen
Pääosat Matti Pellonpää
André Wilms
Kari Väänänen
Evelyne Didi
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Ranska
Ruotsi
Saksa
Tuotantoyhtiö Sputnik Oy
Ensi-ilta 28. helmikuuta 1992
Kesto 103 minuuttia
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Boheemielämää (ransk. La vie de bohème) on Aki Kaurismäen ohjaama elokuva vuodelta 1992. Se perustuu Henri Murgerin romaaniin Boheemielämää. Suurin osa elokuvan näyttelijäkaartista on ranskalaisia lukuun ottamatta pääosanäyttelijöitä Matti Pellonpäätä ja Kari Väänästä sekä muutamia sivuosia, joissa näytteli muiden muassa Sanna Fransman. Lisäksi Kaurismäen ystävä, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Samuel Fuller esiintyi pienessä roolissa. Elokuva on omistettu Akin isän Jorma Kaurismäen muistolle.

Elokuvan ensiesitys oli 28. helmikuuta 1992 Berliinin elokuvajuhlilla, jossa se voitti elokuvakriitikkojen kansainvälisen liiton (FIPRESCI) palkinnon. Matti Pellonpää voitti vuoden parhaan miespääosan ja André Wilms parhaan sivuosan European Film Awardsin palkinnot 1992. Elokuva oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi ja Evelyne Didi parhaan naispääosan palkinnon saajaksi. Aki Kaurismäki sai elokuvasta parhaan ohjauksen Jussi-palkinnon. Elokuvan teosta tehtiin myös dokumenttielokuva Missä on Musette? (Where is Musette?). Sen ohjasivat Veikko Nieminen ja Jarmo Vesteri, ja se esitettiin TV-1:ssä 1992.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa, kun kirjailija Marcel Marx (André Wilms) saapuu kahvilaan saatuaan juuri pakit kustantajalta. Kahvilan tarjoilija tarjoutuu lukemaan Marcelin käsikirjoituksen. Marcel suostuu saadakseen kirjaan "kansan näkökulman". Seuraavana aamuna Marcel löytää häätöilmoituksen ovestaan. Hän koettaa karata ikkunan kautta, mutta isännöitsijä, herra Bernard, ehtii edelle. Bernardin apulainen lähtee saattamaan Marcelia pankkiin hakemaan rahaa kolmen kuun vuokraan. Matkalla Marcel kuitenkin huijaa poliisin pidättämään apulaisen ja hän pääsee karkuun. Samalla Marcelin entiseen asuntoon muuttaa uusi asukas, säveltäjä Schaunard (Kari Väänänen). Bernard saa sähkeen "sotaministeriöstä". Kirje onkin todellisuudessa Marcelilta, joka kertoo maksavansa vuokran vuoden kuluessa.

Marcel saapuu jälleen kahvilaan ja tapaa albanialaisen taidemaalarin Rodolfon (Matti Pellonpää), joka on asunut Ranskassa kolme vuotta. He ystävystyvät ja lähtevät Marcelin asunnolle, mutta löytävätkin sieltä Schaunardin soittamasta pianoa. Marcel hermostuu aluksi, mutta Rodolfon ehdotettua heidän kaikkien juovan viiniä yhdessä myös Schaunard ystävystyy heidän kanssaan.

Muutaman viikon päästä Rodolfo on maalaamassa taulua, mutta maali loppuu kesken. Hän menee pyytämään rahaa Marcelilta, mutta tämä ei laske häntä sisään, sillä hänellä on nainen sängyssä. Rodolfo menee tapaamaan toista tuttuaan ja saa tältä sormuksen pantattavaksi maalirahaa varten. Hän meneekin rock-klubille, jossa törmää Schaunardiin. He ihastuvat samaan naiseen ja Schaunard lupaa puhua tälle Rodolfon puolesta. Sen sijaan hän iskeekin tämän itse ja Rodolfo palaa kotiin. Hän törmää rappukäytävässä Mimi-nimiseen naiseen (Evelyne Didi). Hän antaa tämän nukkua asunnossaan samalla kun menee itse nukkumaan hautausmaalle taivasalle. Hän palaa asunnolleen, mutta Mimi on lähtenyt etsimään töitä.

Rodolfo on maalaamassa taulua, kun Marcel saapuu paikalle. Hän kertoo lehtikeisari Gassot’n haluavan tehdä hänestä uuden muotilehden Iiriksen vyön päätoimittajan, mutta hän tarvitsee kunnollisen takin näyttääkseen edustavalta. Silloin paikalle saapuu sokeritehtailija Blancheron (Jean-Pierre Leaud), joka haluaa Rodolfolta muotokuvan. Marcel puhuu hänet luopumaan takistaan, jonka hän vaivihkaa vie. Hän menee tapaamaan Gassot’ta ja saa paikan.

Uudessa toimistossaan kolmikko alkaa suunnitella tulevaisuuttaan. He päättävät elää mahdollisimman säästeliäästi. Marcel ja Schaunard lähtevät klubille, mutta Rodolfo lähtee kahvilaan. Siellä hän tapaa Mimin, joka on saanut töitä tarjoilijana. Työn päätyttyä Rodolfo saattaa hänet omalle asunnolleen.

Seuraavana päivänä Blancheron maksaa muotokuvastaan. Rodolfo tapaa Mimin metroaseman edessä. He kulkevat metrolla, jossa joku varastaa Rodolfon lompakon. Ravintolassa Rodolfo ei pysty maksamaan ja poliisit soitetaan paikalle. Herrasmies viereisessä pöydässä maksaa heidän laskunsa, mutta poliisit tutkivat Rodolfon passia. Poliisiasemalla todetaan, että hänellä ei ole viisumia, työ- tai oleskelulupaa. Rodolfo viettää yön sellissä ja seuraavana päivänä hänet aiotaan karkottaa takaisin Albaniaan. Hän yrittää soittaa Mimille, mutta tämä ei ehdi vastaamaan. Hän soittaa Marcelille ja pyytää tätä huolehtimaan tauluistaan ja koirastaan Baudelairesta. Marcel ja Schaunard tyhjentävät Rodolfon asunnon ja välittävät uutisen myös Mimille.

Seuraavana keväänä Marcel saa puhelun ulkomailta. Hän ja Schaunard lähtevät rajalle ja näkevät Rodolfon salakuljetettavan Ranskaan auton takakontissa. Hän lähtee tapaamaan Mimiä kahvilaan, josta löytää hänet uuden miehen, Francisin kanssa. Mimi tapaa Rodolfon klubilla ja hylkää Francisin.

Blacheron saapuu jälleen Rodolfon luo. Hän haluaa ostaa lisää maalauksia. Rodolfo myy hänelle juuri valmistuneen taulun 1000 frangilla ja kahdella oopperalipulla. Mimi menee oopperaan Marcelin ystävättären Musetten (Christine Murillo) kanssa ja maksaa vuokran rahoilla. Rodolfo menee keskustelemaan Marcelin ja Schaunardin kanssa. He päättävät viedä tytöt ostoksille ja retkelle seuraavana päivänä. Myös Schaunard päättää hankkia seuralaisen.

Rodolfo koittaa saada tauluja kaupaksi, siinä onnistumatta. Hän ja Mimi aikovat lainata rahaa Marcelilta, mutta he saapuvat Iiriksen vyön toimitukseen vain nähdäkseen Gassot’n sulkevan sen Marcelin julkaistua teoksensa siinä jatkokertomuksena. Rodolfo, Mimi, Musette, Marcel ja Schaunard lähtevät Schaunardille syömään. Schaunard esittää samalla modernin sävellyksensä. Musette kertoo Mimille jättävänsä Marcelin ja muuttavansa Strasbourgiin erään maanviljelijän luo, koska Marcel välittää vain kirjoistaan. Mimi saattaa hänet asemalle ja lähtee Francisin kyydillä kotiin. Rodolfo koittaa lämmittää taloa polttamalla nipun nuoruudenrunojaan, mutta Mimi lähtee ulos Francisin ja tämän ystävien kanssa.

Syksyllä Rodolfo, Marcel ja Schaunard viettävät pyhäinpäivää. Schaunard voitta heille rahaa korttipelissä ja he illastavat. Asunnoton Mimi saapuu heidän luokseen ja Rodolfo toteaa hänellä olevan kuumetta. Hänet viedään sairaalaan ja lääkäri kertoo hänen elävän vain kevääseen asti. Kolmikko hankkii rahaa lievittääkseen Mimin kipuja myymällä tauluja ja kirjoja. Kevään koittaessa Mimi pyytää Rodolfoa keräämään hänelle kukkia. Palatessaan Rodolfo löytää tämän kuolleena sängystään. Hän kertoo uutisen Marcelille ja Schaunardille. Elokuva päättyy Rodolfon kävellessä sairaalasta ulos Baudelairen kanssa.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Rooli
Matti Pellonpää Rodolfo, suuri albanialainen maalari
André Wilms Marcel Marx, suuri ranskalainen runoilija
Kari Väänänen Schaunard, suuri irlantilainen säveltäjä
Evelyne Didi Mimi
Christine Murillo Musette
Jean-Pierre Léaud sokeritehtailija Blancheron
Carlos Salgado kahvilan tarjoilija
Alexis Nitzer herra Bernard, vuokraisäntä
Samuel Fuller Gassot, toimituspäällikkö
Jean-Paul Wenzel Francis

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]