Bob Ross

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Robert Norman "Bob" Ross (29. lokakuuta 19424. heinäkuuta 1995) oli yhdysvaltalainen öljytaulumaalari, taideopettaja ja televisiojuontaja. Hänet muistetaan parhaiten maalausohjelma The Joy of Paintingin isäntänä. Ohjelmaa valmistettiin 11 vuotta, alkaen 1983 ja päättyen 1994.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bob Ross kasvoi Orlandossa, Floridassa. Rossilla oli velipuoli Jim, jonka hän mainitsi ohimennen ohjelmassaan.

Ross liittyi ilmavoimiin 18-vuotiaana, sillä hän jätti koulun kesken 9. luokalla. Ilmavoimissa hänen komennuspaikakseen määrättiin Eielsonin lentotukikohta Alaskassa, missä hän myös näki ensimmäistä kertaa lunta ja vuoria, joista tuli myöhemmin toistuvia aiheita hänen tauluihinsa. Hän harjoitteli märkää-märälle-tekniikkaa voidakseen tuottaa myytäviä maalauksia työtauoillaan. Hänen sotilasarvonsa johdosta hänen tuli olla "kovaluontoinen" ja "ilkeä", mutta erottuaan palveluksesta hän teki lupauksen olla enää ikinä huutamatta.

Ross myös huomasi pian tienaavansa paremmin maalauksillaan kuin työllään ilmavoimissa, jonka johdosta hän ryhtyi oppilaaksi jo ennestään kuuluisalle maalari William Alexanderille, joka veti omaa maalusohjelmaansa The Magic World of Oil Painting (1970-1982)

Ross sai 2 poikaa, Bobin (Ross luovutti huoltajuuden 1966) ja Stevenin, ensimmäisestä avioliitostaan Lynda Brownin kanssa. Steven ajoittain esiintyi isänsä ohjelmassa ja on "Bob Ross–sertifioitu" taideopettaja. Liitto päätyi avioeroon 1981. Toinen vaimo Jane kuoli syöpään 1993. Ross kärsi lymfoomasta viimeiset vuotensa. Alkuvuodesta 1994 Ross lopetti The Joy of Paintingin taistellakseen tautia vastaan. Viimeinen jakso esitettiin 17 toukokuussa 1994. 4. heinäkuuta 1995 Ross kuoli kotonaan. Hänen viimeinen lepopaikkansa on Woodlawn Memorial Parkissa Gothassa, Floridassa.

The Joy of Painting[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ross toimi ohjelman isäntänä 11. tammikuuta 1983 lähtien aina 17. toukokuuta 1994 asti. Ohjelmaa edelleen esitetään uusintoina ja videopätkät ohjelmasta ovat suosittuja YouTubessa. Jokaisessa puolituntisessa ohjelmassa Ross esitteli katsojalle öljyvärimaalausta käyttäen märkää-märälle-tekniikkaa. Värivalikoima koostui pienestä määrästä värejä, jotta ensimmäistä kertaa maalausta yrittävät pääsisivät helposti jyvälle tekniikasta ja jotteivat kustannukset nousisi liian korkeiksi. Kriitikko Mira Schor vertasi Bob Rossia toiseen televisioisäntään, Fred Rogersiin, verraten kummankin pehmeää ääntä ja rauhallista puhetapaa. Syynä oli annettu lupaus olla enää koskaan huutamatta.

Ross perusti oman brändin joka myy edelleenkin maalausvälineitä ja opaskirjoja, ja tarjosi myös kursseja joilla oppi maalaamaan "Bob Ross-tyylillä". Rossin tulot nousivat lopulta 15 miljoonan dollarin vuosibisnekseksi. Ohjelmassaan maalaamat taulut Ross lahjoitti ohjelmaa esittäneelle PBS-yhtiölle.

Ross oli eläinrakas persoona, joka hoiti hylättyjä ja loukkaantuneita pieneläimiä, kuten oravia ja pöllönpoikasia. Näitä eläimiä myös aika ajoin esiteltiin ohjelmassa.

Maalaustapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ross käytti märkää-märälle-tekniikkaa, joka sallii taiteilijan tehdä maalauksen keskeytyksettä, poistaen pitkät maalin kuivumisajat. Ohjelman ensimmäisestä jaksosta lähtien väline- ja värivalikoima pyrittiin pitämään yksinkertaisena jotta ensikertalaisten ei tarvitsisi ostaa kallistaa sarjaa välineitä ja maaleja. Maalinohentimena ja siveltimien pesuun käytettiin hajutonta ohenninta, jonka käyttöä voi todella suositella sen vähäisen hajuhaitan ansiosta. Välineinä käytettiin paljoslti viuhkasiveltimiä, filbertsiveltimiä, 1- ja 2-tuuman luonnonharjaksisia siveltimiä ja viistoteräistä maalausveistä. Näillä välineillä Ross kykeni maalaamaan puita, vettä, pilviä ja vuoria sekunneissa. Taulu oli monesti ennen maalausta käsitelty ohuelti nestemäisellä valkoisella maalilla, joka helpotti maalin levitystä ja edesauttoi värien sekoittumista, luoden samalla unenomaisen tunnelman. Taulun maalaus alkoi joka jaksossa siveltimenvedoilla joiden tuloksena näytti lähinnä olevan väriläikkiä. Mutta mitä pidemmälle jaksossa päästiin, sitä yksityiskohtaisempi maalauksesta tuli. Sarjan toisen kauden alussa Ross omisti jakson William Alexanderille, antaen selitykseksi, että "vuosia sitten Bill opetti minulle tämän mahtavan maalaustekniikan, joka on ollut minulle niin suuri lahja että haluan jakaa sen teidän (katsojien) kanssa."

Rossin maalausten aiheina toimi monesti vuoret, järvet, lumi ja mökit. Tähän vaikutti Alaskassa asutut nuoruudenvuodet ilmavoimien palveluksessa. Hän toistuvasti rohkaisi katsojia kokeilemaan ja harjoittelemaan maalaamista, sillä hänen mielestään jokaisessa sijaitsee taiteilija, joka tarvitsee vain harjoitusta. Omatkin virheensä hän kuittasi sanomalla "Ei ole virheitä, vain iloisia sattumia."

Ross käytti runsaasti lausahduksia joitten kantava teema oli iloisuus, kuten "iloiset pikku puut". Suuressa osassa jaksoista hilpeyttä jaksoi myös tuottaa siveltimien puhdistus, jota hän sanoi pitävänsä suosikkiosuutenaan maalaamisessa. Varsinkin siveltimen nopea kuivaus pieksemällä sitä maalaustelineen jalkaa vasten nauratti Rossia. Väripalettina käytettiin erityisen suurta pleksistä valmistettua palettia, joka oli hiottu santapaperilla himmeäksi jottei se heijastaisi studiovalaistusta kirkkaasti. Jakson lopussa Ross sanoi "Haluaisin toivottaa täältä kaikkien puolesta iloisia maalaushetkiä ja Jumalan siunausta".

Kysyttäessa miksi kaikki asiat hänen (Ross) maailmassaan on iloisia, Ross totesi "Totta kai, juuri sen takia maalaan. Koska sen avulla voin luoda sellaisen maailman kuin haluan, ja tehdä siitä niin iloisen kuin haluan. Himpura, jos haluat ikäviä asioita, katso uutisia."

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Englanninkielinen Wikiartikkeli aiheesta Bob Ross