Blind Blake

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arthur "Blind" Blake (s. noin 18951897 mahdollisesti Jacksonvillessä, Floridassa – k. noin 1937) oli sokea yhdysvaltalainen blueskitaristi- ja laulaja. Hän sai 1920- ja 1930-luvuilla huomattavaa mainetta omintakeisen ragtime-soittotyylinsä kehittäjänä ja häntä kutsutaan usein nimellä "The King Of Ragtime Guitar" ("ragtime-kitaran kuningas"). Blind Blake levytti omalla nimellään 79 kappaletta Paramount Recordsille 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa ja teki yhteistyötä muun muassa Gus Cannonin, Papa Charlie Jacksonin, Irene Scruggsin, Ma Raineyn ja Ida Coxin kanssa.

Monista Blaken levytyksistä on tullut varhaisbluesin klassikoita. Näitä ovat esimerkiksi "Early Morning Blues," "Too Tight," "Skeedle Loo Doo Blues," "That Will Never Happen No More," "Southern Rag," "Diddie Wa Diddie," "Police Dog Blues," "Playing Policy Blues" ja "Righteous Blues".

Huolimatta suosiostaan, levytysten suuresta määrästä ja merkityksestään Blaken elämästä on säilynyt hyvin vähän varmistettavaa tietoa. Ainoa säilynyt valokuva Blakesta on elokuulta 1926, jonka perusteella syntymävuodeksi on arvioitu 1895–1897. Paramount kertoi Blaken syntymäpaikaksi Jacksonvillen, mutta tietoa ei ole varmistettu. Sheldon Harrisin Blues Who's Who ehdottaa Blaken oikeaksi nimeksi Arthur Phelps, mutta Blake itse kertoo vuoden 1929 levytyksessä "Blind Arthur's Breakdown" nimekseen Arthur Blake. "Southern Ragillä" Blake laulaa hetkittäin geecheen murteella, jonka perusteella hänen on epäilty syntyneen Georgiassa. Chicagossa hänet nähtiin ensi kertaa 1920-luvun puolivälissä.

Blind Blaken ura loppui vuonna 1932 Paramountin konkurssin myötä, jonka jälkeiset vaiheet Blaken elämässä ovat arvailujen varassa. Huhuja hänen murhastaan pian Paramount-uran päätyttyä ei ole pystytty vahvistamaan poliisiarkistoista. Luultavasti Blake muutti takaisin Jacksonvilleen ja eli siellä muutamia vuosia - ehkä vuoteen 1937. Mary Elizabeth Barniclen Archive of Folk Song-retkikunta, joka vieraili tällä alueella ei kuitenkaan tavannut Blakea.[1]

Blake valittiin Blues Hall of Fameen vuonna 1990.

Myös Bahamasaarilla 1950-luvulla suosittu muusikko Blake Alphonso Higgs on käyttänyt nimeä "Blind Blake". Samoin jazzpianisti Eddie Langin nimi on eräissä levytyksissä ollut "Blind Blake".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]