Bjärköa-laki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Bjärköa-laki, Bjärköalaki eli Bjärkön oikeus (ruots. bjärköarätten) on Ruotsin vanhin kaupunginlaki. Se on luotu 1200-luvun lopussa tai 1300-luvun alussa, mutta sen ainoa nykypäiviin säilynyt käsikirjoitus on tehty 1340-luvulla. Bjärköalakia noudatettiin Tukholmassa ja eräissä muissa kaupungeissa. Sen syrjäytti noin vuonna 1349 syntynyt Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki, joka oli voimassa kaikissa Ruotsin kaupungeissa.[1] Bjärköalaki on muinaisruotsiksi bjærkøa rætter, jonka etymologia on epävarma. Sen kantasanaksi on ehdotettu sanaa birk (erillään oleva tai syrjäinen alue) tai nimeä Biærkø, joka viittaa Björkön saareen Mälaren-järvellä, jossa Birka sijaitsi.[2]

Norjassa on ollut käytössä kaksi samannimistä (bjarkø-ret) kaupunginlakia. Vanhempaa lakia käytettiin Trondheimissa ja nuorempaa, 1200-luvulta peräisin olevaa Bergenissä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Nationalencyklopedin, Bokförlaget Bra Böcker 1990.