Bitola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bitola
(Битола)
Näkymä Bitolaan
Näkymä Bitolaan
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Bitola

Koordinaatit: 41°04′N, 21°34′E

Valtio Makedonia
Alue Pelagonia
Kunta Bitola
Hallinto
 – Pormestari Vladimir Taleski
Väkiluku (2010) 85 463
Aikavyöhyke UTC+1
Bitolaa kesällä 2003: taustalla katolinen kirkko ja kahden moskeijan minareetit

Bitola (makedoniaksi Битола) on 85 463 asukkaan kaupunki (vuonna 2010)[1] Makedonian lounaisosassa. Se sijaitsee Pelagonian laaksossa lähellä Kreikan rajaa ja on Bitolan kunnan keskuspaikka. Bitola on levittäytynyt Babavuoren alle Dragorjoen varrelle. Kaupunki sijaitsee noin 615 metrin korkeudella merenpinnasta ja on tärkeä teollisuuden, maatalouden, kaupan, koulutuksen ja kulttuurin keskus Makedoniassa. Kaupungissa sijaitsee toinen Makedonian yliopistoista, ja yksi maan vanhimmista ja arvostetuimmista teattereista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bitolan alueella on paljon esihistoriallisia monumentteja. Kaupungin lähellä sijaitsee Makedonian kuningas Filippos II:n 300-luvulla eaa. perustaman Herakleia Lynkestiksen kaupungin rauniot. Kaupunki oli yksi Rooman valtakunnan Balkanin alueen tärkeimmistä, ja kauppatie Via Egnatia kulki alueen läpi. Varhaiskristityllä ajalla Herakleia oli kirkollinen kesuks. Slaavit alkoivat saapua alueelle 500- ja 600-luvuilla ja perustivat kaupungin Herakleian lähelle.

900-luvulla kaupunkia hallitsi Samuilin kuningaskunta, ja se mainitaan useissa keskiaikaisissa lähteissä. Keskiajalla kaupungissa oli piispanistuin. Bitolasta tuli osa Serbiaa 1300-luvulla Stefan Dušanin valloitusten myötä. Kaupungista tuli merkittävä sotilaallinen, poliittinen ja kulttuurinen keskus ennen kun turkkilaiset valloittivat sen 1300-luvun lopussa. Osmanit tekivät heti kaupungista sen strategisen sijainnin vuoksi sotilaallisen keskuksen. Osmanien aikana kaupunki oli pääasiassa islaminuskoinen, ja slaaveja asui sitä ympäröivissä kylissä. 1400-luvun lopussa kaupungin taloutta kohensivat Espanjasta inkvisition aikana karkotetut juutalaiset. Monet ajan rakennuksista ovat säilyneet tähän päivään asti. Itävallan ja Turkin välisten sotien jälkeen muiden alueen kaupunkien tavoin Bitola kuihtui, mutta 1800-luvun loppupuoliskolla siitä tuli Thessalonikin jälkeen Makedonian alueen toiseksi suurin. Vuonna 1894 Bitola yhdistettiin Thessalonikiin rautatiellä.

1900-luvun alussa Osmanien valtakunnan levottomuudet johtivat Ilindenin kansannousuun vuonna 1903, Nuorturkkilaiseen vallankumoukseen vuonna 1908 ja Balkanin sotiin vuosina 1912 ja 1913. Vallankumouksellisen maakunnan pääkaupunkina ja diplomaattikeskuksena Bitola joutui tapahtumien keskipisteeseen. Balkanin sotien jälkeen kaupungista tuli osa Serbiaa, ja kaupunki alkoi kuihtua eristettynä sen tärkeimmästä yhteydestä ulkomaailmaan, Thessalonikista. Ensimmäisessä maailmansodassa Bitolaa pommitettiin vuoteen 1918 saakka ja kaupunki tuhoutui lähes täysin. Toisessa maailmansodassa kaupunki hallitsivat Saksa ja myöhemmin Bulgaria, kunnes makedonialaiset partisaanit vapauttivat sen 1944. Samaan aikaan kätiin myös ensimmäistä makedonialaista vapaussotaa, ja sodan jälkeen Makedoniasta tuli oma maansa, Jugoslavian sisällä. 1945 Bitolaan avattiin ensimmäinen makedonian kieltä käyttänyt lukio.

Näkymä vanhasta Bitolasta

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saat kula eli kellotorni, jonka tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta siitä on mainintoja jo 1500-luvulta (tosin ei ole varmaa, onko kyseessä sama kellotorni). Legendan mukaan ”osmaniviranomaiset keräsivät ympäristön kylien asukkailta 60 000 kananmunaa käytettäväksi tornin rakennukseen laastin kanssa, jotta siitä tulisi kestävämpi”. Kellotorni on noin 30 metriä korkea.
  • Pyhän Dimitrijan kirkko rakennettiin vuonna 1830 paikallisten käsityöläisten ja kauppiaiden avustuksella. Koska osmanien valtakunnassa kirkkojen kuului näyttää yksinkertaisilta ulkoapäin, kirkko on runsaasti koristeltu sisältä.
  • Ajdar-kadin moskeija on yksi islamilaisen arkkitehtuurin tärkeimmistä monumenteista Bitolassa. Moskeija rakennettiin 1561–1562 kuuluisan arkkitehdin Mimar Sinanin suunnitelmien mukaan.
  • Jenin moskeija sijaitsee kaupungin keskustassa, ja sen lähellä on 40 metriä korkea minareetti. Moskeijassa järjestetään nykyään taidenäyttelyitä.
  • Ishakin moskeija on tunnetun kadin Ishak Çelebin perintöä.
  • Bezisten eli turkkilainen tori ei juurikaan eroa ulkonäöltään alkuperäisestä, joka on mainittu 1500- ja 1600-luvuilla.
  • Deboj-kylpylän eli kaupungin hamamin rakennusajankohtaa ei tiedetä. Aikojen kuluessa rakennus tuhoutui pahasti mutta on restauroitu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]