Bill O’Reilly

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bill O'Reilly

William James "Bill" O'Reilly (s. 10. syyskuuta 1949 New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen toimittaja, juontaja, poliittinen kommentaattori ja kolumnisti. O'Reilly tunnetaan ennen muuta kaapelitelevision katsotuimman uutisohjelman The O'Reilly Factorin juontajana, jona hän toimi vuosina 1996–2017. Ohjelmaa esitettiin Fox News -kanavalla.

The O'Reilly Factor lopetettiin huhtikuussa 2017 sen jälkeen, kun julkisuuteen oli tullut ilmi O’Reillyn ja Foxin maksaneen miljoonia naisille, jotka syyttivät O'Reillya seksuaalisesta häirinnästä.[1] Nykyisin O'Reilly toimii juontajana No Spin News -netti-tv-ohjelmassa, jota esitetään muun muassa ViacomCBS:n omistamassa Pluto TV -suoratoistopalvelussa.[2][3]

O'Reilly oli myös radio-ohjelma The Radio Factorin juontaja. Hän on kirjoittanut kuusi kirjaa.

O'Reillya kutsutaan usein konservatiiviksi, mutta hän torjuu väitteen ja kutsuu itseään riippumattomaksi.[4] O'Reilly on käyttänyt useita eri määritteitä kuvaamaan näkemyksiään. Kirjassaan Culture Warrior hän kuvaa itsensä perinteiden kannattajaksi, "traditionalistiksi". Vuonna 2000 kävi ilmi, että hän oli rekisteröitynyt republikaaniksi. Hän on sanonut sitä väärinkäsitykseksi ja on sittemmin rekisteröitynyt puolueettomaksi.

Uskonnoltaan O'Reilly on katolilainen.

Julkiset kannanotot ja näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O'Reillyn ollessa vieraana ABC:n Good Morning America -ohjelmassa 18. maaliskuuta 2003 hän teki seuraavan lupauksen: "Jos amerikkalaiset lähtevät ja kaatavat Saddam Husseinin vallasta ja se on puhdas, hänellä ei ole mitään, pyydän anteeksi kansalta, ja en luota Bushin hallintoon enää.[5][6][7]

Ollessaan toista kertaa samassa ohjelmassa 10. helmikuuta 2004 O'Reilly vastasi pyyntöihin, että hänen täytyisi kunnioittaa lupaustaan: "Minun arvioni oli väärä ja olen pahoillani. Olin väärässä. En ole siitä laisinkaan mielissäni." Kysymykseen, luottaako hän enää Yhdysvaltojen hallintoon, hän vastasi: "Olen nyt paljon epäilevämpi Bushin hallinnon suhteen kuin olin siihen aikaan."[5] Hän on jatkanut Irakin sodan julkista tukemista mutta on kritisoinut sitä, miten Bushin hallinto on sitä hoitanut, ja antanut neuvoja pyytämättä.

Luettuaan kyselyn, jonka mukaan vain kaksi prosenttia irakilaisista pitää Yhdysvaltojen armeijaa vapauttajana ja 55 prosenttia haluaisi sen lähtevän, O'Reilly sanoi että he [irakilaiset] ovat barbaarisia ja että hänellä ei ole mitään kunnioitusta heitä kohtaan. Hän lisäsi: "Me emme voi sekaantua muslimimaailmaan enää uudelleen. Se mitä voimme tehdä, on räjäyttää heidät tuusan nuuskaksi (...) ei enää maajoukkoja, ei enää sydäntä ja ajatusta, se ei tule toimimaan."[8]

Aseenkantolupa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O'Reilly kannattaa aseenkantolupaa. Hän ilmaisi tukensa sille myös hirmumyrsky Katrinan jälkeen.[9]

Abortti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O'Reilly vastustaa aborttia. Hän kampanjoi näyttävästi kansasilaista tohtori George Tilleria vastaan nimittäen tätä "Vauvantappaja-Tilleriksi" (Tiller the Baby Killer) ja natsiksi. Abortinvastustaja ammuskeli Tillerin kirkossa toukokuussa 2009.[10]

Kritiikki ja parodia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet julkisuuden henkilöt ovat kritisoineet Bill O'Reillya tai joutuneet sanaharkkaan hänen kanssaan suorassa lähetyksessä. Näitä ovat mm. Al Franken, Jon Stewart, Phil Donahue, Bill Maher, Bill Moyers, George Clooney, 50 Cent, Cam'ron, Rosie O'Donnell, Arianna Huffington, Mark Cuban, Christopher Dodd, Nas, Tyler, The Creator, Joe Scarborough, Snoop Dogg, Ludacris, David Letterman ja Keith Olbermann.

Satiirikko Stephen Colbert loi Comedy Centralin esittämän, Jon Stewartin The Daily Shown spin-offin, The Colbert Report -ohjelman O’Reillyn The O’Reilly Factor pohjalta. Ohjelmassaan Colbert parodioi O’Reillya esittämällä oikeistolaista tv-persoonaa.[11][12]

Mediaa tarkkailevat vasemmistolaiset järjestöt, kuten Media Matters for America ja Fairness and Accuracy in Reporting ovat kritisoineet O'Reillyn reportointia syyttäen häntä faktojen vääristelystä ja harhaanjohtavien tilastojen käytöstä.

Julkaistua kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O'Reilly kirjoittaa viikoittain lehtikolumnia, joka ilmestyy sadoissa sanomalehdissä, kuten New York Postissa ja Chicago Sun-Timesissa.[13]

Hän on kirjoittanut yhden romaanin ja viisi muuta kirjaa:

  • Those Who Trespass. Romaani. Bancroft Press, huhtikuu 1998; uusintapainos, Broadway Books, helmikuu 2004. 288 sivua.
  • The O'Reilly Factor: The Good, the Bad, and the Completely Ridiculous in American Life. Broadway Books, syyskuu 2000; uusintapainos, Broadway Books, maaliskuu 2002. 224 sivua. Nousi kaikkein myydyimmäksi New York Timesin ei-fiktiivisten kirjojen listalla.[14]
  • The No Spin Zone. Broadway Books, lokakuu 2001; uusintapainos, Broadway Books, maaliskuu 2003. 208 sivua. Nousi kaikkein myydyimmäksi New York Timesin ei-fiktiivisten kirjojen listalla.[14]
  • Who's Looking Out For You?. Broadway Books, syyskuu 2003; uusintapainos, Broadway Books, syyskuu 2004. 224 sivua. Nousi kaikkein myydyimmäksi New York Timesin ei-fiktiivisten kirjojen listalla.[14]
  • The O'Reilly Factor For Kids: A Survival Guide for America's Families. HarperEntertainment, syyskuu 2004; uusintapainos, Harper Paperbacks, syyskuu 2005. 208 sivua. Kirjoittajana myös Charles Flowers. Vuoden 2005 parhaiten myynyt ei-fiktiivinen lastenkirja.[15]
  • Culture Warrior. Broadway Books, syyskuu 2006. 240 sivua. Nousi kaikkein myydyimmäksi New York Timesin ei-fiktiivisten kirjojen listalla.[14] Kirjaa painettiin yli miljoona kappaletta ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alex Koppelman, Dylan Byers, Brian Stelter: Bill O'Reilly out at Fox News CNNMoney. 19.4.2017. Viitattu 13.5.2017.
  2. Erik Pedersen: Bill O’Reilly Returns To TV As ‘No Spin News’ On OTT’s The First Deadline.com. 1.6.2020. Viitattu 9.7.2020.
  3. Stephen Battaglio, Meg James: ViacomCBS employees pressure Pluto TV to stop streaming new Bill O’Reilly show Los Angeles Times. 10.6.2020. Viitattu 9.7.2020.
  4. Fair.org
  5. a b Commondreams.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Prospect.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Flakmag.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Mediamatters.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Billoreilly.com
  10. http://www.salon.com/news/feature/2009/05/31/tiller/
  11. Nicholas Lemann, "Fear Factor: Bill O’Reilly’s baroque period". The New Yorker 27.3.2006. Viitattu 8.12.2014.
  12. Nathan Rabin, "Stephen Colbert Interview" The A.V. Club, 25.1.2006. Viitattu 8.12.2014.
  13. Billoreilly.com
  14. a b c d Haves.com
  15. Billoreilly.com

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]