Bill Granger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bill Granger
Salanimet Joe Gash
Bill Griffith
Syntynyt 1. kesäkuuta 1941
Chicago, Yhdysvallat
Kuollut 22. huhtikuuta 2012 (70 vuotta)
Manteno, Illinois, Yhdysvallat
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Äidinkieli englanti
Aiheet jännitys, vakoilu
Ensiteokset The November Man
Tunnustukset Edgar-palkinto
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Bill Granger, joka käytti salanimiä Joe Gash ja Bill Griffith, (1. kesäkuuta 1941 Chicago, Yhdysvallat22. huhtikuuta 2012 Manteno, Illinois, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen jännityskirjailija. Erityisesti hänet tunnetaan kylmän sodan ilmapiirissä liikkuvista vakoilutrillereistä. Niistä saivat Suomessa huomiota Mies menneisyydestä (1983), joissa tapahtumat sijoittuvat osittain Suomeen, ja KGB:n huulipunaa (1986), jossa siinäkin piipahdetaan Suomessa.[1]

Granger aloitti työuransa toimittajana ja työskenteli Chicago Tribunessa ja sitten Chicago Sun-Timesissa. Vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi hän jäi 1970-luvun lopulla. Hän ehti kirjoittaa 28 teosta ennen aivohalvausta vuonna 2000, minkä jälkeen kirjoittaminen ei enää onnistunut.[1]

Grangerin vakoilutrillereiden päähenkilönä oli agentti Devereaus, koodinimeltään Marraskuu, joka liikkuu Yhdysvaltojen turvallisuusviraston toimeksiannosta eri puolilla maailmaa. Näistä teoksista viisi on suomennettu. Granger sai teoksestaan Public Murders Edgar-palkinnon.[1]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mies menneisyydestä, alkuteos: The British cross, suom. Ritva Lassila.Kirjayhtymä, 1984 ISBN 951-26-2654-3
  • Sielumessu vakoojalle, alkuteos: Schism, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1985 ISBN 951-26-2765-5
  • Zürichin numerot, alkuteos: The Zürich numbers, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1986 ISBN 951-26-2951-8
  • Koodi Hemingway, alkuteos: The Hemingway notebook, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1987 ISBN 951-26-3029-X
  • KGB:n huulipunaa, alkuteos: There are no spies, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1988 ISBN 951-26-3159-8

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Keijo Kettunen, Vakoilujuonet ulottuivat myös Suomeen, Kuolleet, Helsingin Sanomat 30.4.2011 sivu C 6 Artikkelin verkkoversio

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]