Bill Buckner
William Joseph Buckner (14. joulukuuta 1949 – 27. toukokuuta 2019) on entinen Major League Baseballin pelaaja, jonka pelipaikkana oli ensimmäinen pesä. Vaikka Buckner voitti vuoden 1980 lyöjäkuninkuuden, edusti Chicago Cubsia tähtiottelussa ja löi uransa aikana yli 2700 osumaa, hänet muistetaan lähinnä merkittävästä virheestä vuoden 1986 World Seriesin kuudennessa pelissä.
Ura Major Leaguessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alemmat sarjatasot, 1968–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdeksäntoistavuotias Buckner pelasi ensimmäiset ottelunsa Baseballin Major Leaguessa syyskuussa 1969, kun hänet valittiin Los Angeles Dodgersiin. Sinä vuonna Buckner pelasi vain yhdessä pelissä 21. syyskuuta, jolloin Dodgers kohtasi San Francisco Giantsin.[1] Seuraavana vuonna hänen lyöntituloksensa oli vain .191 eikä hän lyönyt kertaakaan kunnaria, joten Buckner siirrettiin alemmassa liigassa pelanneeseen Spokane Indiansiin. Indiansissa Bucknerin vakuuttava lyöntitulos .335 riitti toiseen mahdollisuuteen, ja Buckner palasi Dodgersiin syyskuussa. Loppukaudella hänen lyöntituloksensa oli .277, ja hän ansaitsi viisi juoksua sekä neljä avustusta.
Los Angeles Dodgers (1971–1976)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1971 Buckner nimettiin Dodgersin aloittavaksi oikeaksi koppariksi, ja pelasi myös jonkin verran ensimmäisellä pesällä. Vuonna 1976 Dodgers osti Reggie Smithin oikeaksi koppariksi St. Louis Cardinalsilta, joten Bucknerin pelipaikaksi muutettiin lopullisesti vasen takakenttä. Dodgersissa pelatessaan Bucknerin löi 773 pelissä yhteensä 38 kunnaria sekä kaiken kaikkiaan 347 juoksua.[2]
Chicago Cubs (1977–1984)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1976 kauden jälkeen Buckner ja Ivan De Jesus vaihdettiin Chicago Cubsiin Rick Mondayta vastaan. Cubsissa Bucknerin pelipaikka siirrettiin pysyvästi ensimmäiselle pesälle.[3] Alkuun näytti silti että Dodgersit olisivat hyötyneet pelaajavaihdosta enemmän, sillä Monday toimi keskikopparina kun joukkue pääsi World Seriesiin vuosina 1977 ja 1978. Buckner kuitenkin nousi Cubsin tähdeksi ja joukkueessa ollessaan ylitti .300 lyöntituloksen neljästi.[2] Hän myös sijoittui lyöntitulokseltaan liigan parhaaksi vuonna 1980, ja hänet valittiin ainoana edustamaan Cubsia vuoden 1981 tähtiotteluun.[4]
Boston Red Sox (1984–1987)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
25. toukokuuta 1984 Buckner siirtyi vaihdossa Boston Red Soxin ensimmäiseksi pesävahdiksi. Tuolloin Red Sox oli American Leaguen itäisen divisioonan kuudennella sijalla, mutta nousi kauden aikana neljänneksi. Seuraavana vuonna Buckner pelasi kaikissa Red Soxin 162 pelistä lopullisella lyöntituloksella .299 ja 16 kunnarilla sekä 110 avustetulla juoksulla.[2] Bucknerilla oli hyvä osumatarkkuus, ja hänet poltettiin 718 lyöntivuorolla vain 36 kertaa kotipesälle.[2] Samana vuonna hän myös rikkoi ulkovuoroilla Major Leaguen ennätyksen avustuksissa, joita hänelle kertyi kaiken kaikkiaan 184.[3]
Vuonna 1986 Red Sox voitti American Leaguen, ja kohtasi World Seriesissä New York Metsin. Viiden ottelun jälkeen Red Sox johti kolmella voitolla kahta vastaan, ja oli näin vain yhden voiton päässä mestaruudesta. Kuudennessa ottelussa joukkueet kohtasivat tasaisesti, ja peli eteni lisävuoropareille. Kymmenennellä hyökkäysvuorolla Red Sox löi kaksi juoksua, minkä jälkeen joukkueen manageri antoi Bucknerin jatkaa ensimmäisen pesän kopparina sen sijaan että olisi vaihtanut tämän kuten aikaisemmissa peleissä. Erän aikana Mets tasoitti pelin, ja lopulta Mookie Wilson löi pallon maata pitkin kohti Bucknerin vartioimaa ensimmäistä pesää. Buckner ei kuitenkaan saanut helppoa palloa kiinni, ja hänen virheensä salli Ray Knightin juosta ratkaisevan juoksun.[5] Seuraavassa ottelussa Mets voitti tuloksellä 8–5, ja samalla lunasti World Seriesin voiton toista kertaa historiassa.[6] Huolimatta muista Red Soxin pelaajien virheistä otteluiden aikana, Bucknerin virhettä pidettiin esimerkkinä Bambinon kirouksesta, jota pidettiin syynä Red Soxin voitottomaan kauteen vuosina 1918–2004. Turhautuneet fanit alkoivat syyttää Buckneria tappiosta, ja Buckner alkoi saada tappouhkauksia sekä hänelle buuattiin kotiotteluissa. Kohun myötä myös Leonard P. Zakim Bunker Hill Memorial Bridgelle annettiin lempinimeksi "Bill Bucknerin silta", sillä autot kulkevat auton Y-muotoisten "jalkojen" läpi.[7]
California Angels (1987–1988), Kansas City Royals (1988–1989)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buckner vapautettiin Red Soxista kesken vuoden 1987 kautta, vaikka hän oli lyönyt hyvin, saanut kaksi kunnaria sekä avustanut 42 juoksua. Buckner liittyi loppukaudeksi California Angelsiin, mutta jäi joukkueesta seuraavan vuoden toukokuussa. Hän liittyi seuraavaksi Kansas City Royalsiin, missä pelasi myös vuoden 1989 kauden.[2]
Paluu Boston Red Soxeihin (1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1990 Buckner palasi Red Soxiin ja pelasi ensimmäisen ottelunsa 9. huhtikuuta keräten yleisön suosionosoitukset. Hän ei kuitenkaan pysynyt joukkueessa kauan vaan jäi eläkkeelle jo 22 ottelun jälkeen.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ San Francisco Giants 4, Los Angeles Dodgers 3 Baseball-Reference.com. Viitattu 01.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Bill Buckner stats MLB.com. Viitattu 01.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Biography The Official Bill Buckner website. Viitattu 01.10.2011. (englanniksi)
- ↑ 1981 Major League Baseball All-Star Game Baseball-Reference.com. Viitattu 01.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Simmons, Bill: Buckner deserves some peace ESPN. Viitattu 02.10.2011. (englanniksi)
- ↑ 1986 World Series, Game seven Baseball-Reference.com. Viitattu 02.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Fabrizio, Richard: Company begins Memorial Bridge assessment soon Portsmouth Herald. 27.07.2003. Arkistoitu 29.9.2012. Viitattu 02.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Houser, Ben: Buckner: 'I try to look at it in a positive way' 06.10.2006. ESPN. Viitattu 10.11.2011.
| ||||||||||||||
