Bijapurin sulttaanikunta
Bijapurin sulttaanikunta oli yksi viidestä muslimivaltiosta, jotka hallitsivat Intian keskiosia keskiajan loppupuolella. Niitä kutsutaan usein yhteisnimellä Deccanin sulttaanikunnat. Näistä sulttaanikunnista tuli itsenäisiä valtioita, kun Bahmanin sulttaanikunta hajosi.
Bijapurin sulttaanikuntaa hallitsi Adil Shahin dynastia. Dynastian kantaisä oli Yusuf Adil Shah (1490–1510). Adil Shahit olivat aluksi Bahmanin sulttaanin aluepäälliköitä, mutta Bahmanin hajottua Ismail Adil Shah perusti itsenäisen sulttaanikunnan. Sulttaanikunnan keskuspaikkaa olivat läntiset Ghati-vuoret Maharashtran eteläosassa ja Karnatakan pohjoisosassa. Vuonna 1619 Adil Shahin joukot valloittivat naapurimaan Bidarin sulttaanikunnan.
Adil Shahit tukivat taidetta ja arkkitehtuuria, ja rakennuttivat pääkaupunkiinsa Bijapuriin useita merkittäviä rakennuksia. Gol Gumbaz on temppeli ja suvun seitsemännen hallitsijan mausoleumi.[1]
Sulttaanikunnan itsenäisyys päättyi moguli Aurangzebin valloitukseen 1686.[2]
