Bidz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bidz
Suvun vaakuna
Suvun vaakuna
Perustaja Kort Bitzer

Bidz tai Bitzer on eteläsuomalainen keskiaikainen rälssisuku jonka juuret ovat Saksassa.

Kort Bitzer ja hänen vaimonsa Kristina Magnusdotter ostivat 21. helmikuuta 1394 maata Gennarbyssä, Tenholan pitäjästä Länsi-Uudeltamaalta. Vaimo Kristina oli turkulaisen maisterin Henrik Magnin sisar. Heille syntyivät tytär Anna (n. 1390–1419 jälkeen) ja poika Henrik (n. 1393–1395).

Henrik Bitzer tai Bidz syntyi aikaisintaan vuonna 1393 ja kuoli vuonna 1458. Hän oli kihlakunnantuomari Halikon pitäjässä Varsinais-Suomessa vuonna 1437. Hänet lyötiin ritariksi kuningas Kristofferin kruunajaisissa vuonna 1441. Hän oli linnanpäällikkö Turun linnassa vuonna 1442 ja Etelä-Suomen laamanni vuonna 1455, Turun maaoikeuden jäsen, valtaneuvos vuonna 1457. Hän oli naimisissa Anna Clausdotterin (Klasintytär) Djäknin, joka oli Klaus Lydekenpoika Djäknin ja Kristina Jönsdotter Garpin tytär. Heidän lapsiaan olivat: Turun piispa Kort (tai Konrad), Klaus, Erik ja Birgitta.

Anna Kortsdotter Bitz nai valtaneuvos Sune Sunesson Illen (n. 1360 – k. vuoden 1448 jälkeen). Tämä sai kuningas Erik XIII:lta rälssikirjan tiluksiinsa 7. joulukuuta 1407. Omisti tiloja lähinnä Varsinais-Suomessa: Henelax (Prästkulla) Tenholassa, Sunila Mynämäellä ja Kahiluoto Taivassalossa. Sune Sunesson oli tuomarina Vehmaan käräjillä vuonna 1390, valtaneuvos vuonna 1435 ja Etelä-Suomen laamanni vuosina 1437-1446. Heille syntyivät lapset Walborg (n. 1410–1463, nai 1. Bengt Mårtenssonin ja 2. Per Olofsson till Mälkilä), Jeppe (n. 1420–1439) ja Anders (nai Margareta Stigulfsdotter Finskilän).

Todisteena siitä, että Sune Sunesson Ille oli myöhemmin naimisissa Annan veljentyttären Birgitta Henriksdotter Bitzin kanssa, on tieto Ylistarossa Kokemäellä Ala-Satakunnassa sijaitsevasta tilasta perinnönjaossa vuodelta 1463, jossa paikalla olivat Birgitan veljet piispa Konrad Bitz ja laamanni Erik Bitz.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Äldre svenska frälsesläkter: ättartavlor. Bd 1. H. 2, sivut 119-122.