Bessie Coleman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bessie Coleman

Bessie "Queen Bess" Coleman (26. tammikuuta 189230. toukokuuta 1926) oli ensimmäinen afrikkalais-amerikkalainen naispuolinen lentäjä. Hän sai myös ensimmäisenä tummana lentäjänä kansainvälisen lentolupakirjan. Coleman oli lyhyen aikaa aviossa Charles Wilson Pankeyn kanssa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman syntyi Atlantassa Teksasissa toiseksi nuorimpana 13 lapsesta. Hänen isänsä, George Coleman, oli 3/4 Choctaw -intiaani. Hänen vanhempansa viljelivät maata torppareina, tästä huolimatta hänen lapsuutensa oli iloinen ja kului pihalla leikkien. Sunnuntait vietettiin kirkossa.

Muiden lapsien kasvaessa ja löytäessä töitä viljelyksiltä, Bessie otti vastuuta kotitalous-askareista. Hän mm. vahti siskojaan, auttoi äitiään Susan Colemania puutarhatöissä.

Bessie aloitti koulun kuusivuotiaana ja käveli neljä mailia koululle. Koulussa oli vain yksi huone ja se oli tarkoitettu vain mustille. Vaikka toisinaan ei ollut varaa edes liituihin tai lyijykyniin, Bessie oli erinomainen oppilas. Hän rakasti lukemista ja menestyi matematiikassa. Coleman suoritti kaikki kahdeksan luokkaansa samassa koulussa.

Joka vuosi Bessien koulun, kotiaskareitten ja kirkon rutiinia häiritsi puuvillan korjuu. Jokainen mies, nainen ja lapsi tarvittiin puuvillaa poimimaan, joten Colemanien perhe työskenteli yhdessä pelloilla sadonkorjuun ajan.

1901 George Coleman jätti perheensä. Hän oli kyllästynyt rasistisiin esteisiin Teksasissa ja palasi Oklahomaan löytääkseen parempia mahdollisuuksia, mutta Susan ja lapset eivät seuranneet häntä.

12-vuotiaana Coleman hyväksyttiin Missionary Baptist Church -kirkkoon. Täytettyään 18 vuotta Bessie otti kaikki säästönsä ja ilmoittautui Oklahoma Colored Agricultural and Normal University -yliopistoon Langstonissa Oklahomassa. Yhden lukukauden jälkeen Bessien varat kuitenkin ehtyivät ja hänen oli pakko palata kotiin.

Chicago[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman tiesi, ettei hänelle ollut tulevaisuutta kotikaupungissaan, joten 1915 hän 23-vuotiaana muutti Chicagoon, jossa tapasi kaksi veljeään. Hän työskenteli supermarketissa veljiensä kanssa ja White Sox Barber Shop:issa manikyristinä. Siellä hän kuuli tarinoita piloteilta, jotka olivat palaamassa Ensimmäisestä maailmansodasta. He kertoivat tarinoita sodassa lentämisestä ja Coleman alkoi haaveilla pilotin urasta. Hänen veljensä kiusoittelivat häntä sanomalla, että ranskalaiset naiset olivat parempia kuin afrikkalais-amerikkalaiset, koska ranskattaret olivat jo pilotteja. Parturiliikkeessä Coleman tapasi monia vaikutusvaltaisia mustia miehiä, mm. Robert S. Abbotin, joka oli perustanut ja kustansi Chicago Defender -sanomalehteä ja Jesse Bingan. Coleman sai taloudellista tukea Bingalta ja Chicago Defenderiltä. Defender käytti Bessien luonnetta ja kaunetta mainostaakseen itseään.

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coleman kävi Berlitzin ranskan-kurssin Chicagossa ja matkusti sitten Pariisiin 20. marraskuuuta 1920. Hän ei päässyt amerikkalaisiin lentokouluihin ihonvärinsä takia. Coleman oli ainoa värillinen oppilas ranskalaisessa lentokoulussaan. Kerran hän näki kanssaopiskelijan kuolevan harjoituksen aikana. Huolimatta vaikeuksista, hän oppi pian ja sai seitsemän kuukauden päästä lentolupakirjan.

Ilmailunäytökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1921 Colemanin palatessa Yhdysvaltoihin hänestä tuli kuuluisuus. 1922 hän osallistui ensimmäiseen ilmailunäytökseensä Long Islandilla. Coleman jatkoi ilmailunäytöksissä esiintymistä ja selviytyi lukuisista onnettomuuksista. Los Angelesissa, Kaliforniassa hän mursi jalkansa ja kolme kylkiluutaan koneen sakatessa ja pudotessa 22. helmikuuta 1922. Maineensa kasvaessa, hänet kutsuttiin tekemään elokuva elämästään. Lopulta hän poistui kuvauksista, koska tunsi käsikirjoituksen stereotypioivan mustia. Hänen lopullinen suunnitelmansa oli parantaa mustien lentäjäksi haluavien mahdollisuuksia avaamalla heille avoin lentokoulu, koska muut lentokoulut hyväksyivät vain valkoihoisia oppilaikseen.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. toukokuuta 1926 Coleman oli valmistautumassa ilmailunäytökseen Jacksonvillessä Floridassa mekaanikkonsa ja pr-agenttinsa William Willisin kanssa. Coleman oli äskettäin ostanut koneen Dallasista ja se oli juuri lennätetty Jacksonvilleen. Hänen ystävänsä ja perheensä eivät pitäneet konetta turvallisena lentää, ja pyysivät ettei hän lentäisi sillä. Lentoa varten Coleman ei kiinnittänyt turvavyötään, koska suunnitteli laskuvarjo-hyppyä seuraavaksi päiväksi ja tahtoi tutkia maastoa. Noin 12 minuuttia lennon alkamisesta, kone ei oiennut aiotusta syöksystä vaan menetti ohjattavuutensa. Bessie Coleman sinkoutui koneesta ja kuoli välittömästi iskeytyessään maahan. William Wills ei saanut konetta hallintaansa ja se syöksyi maahan. Willis kuoli välittömästi iskeytyessään maahan ja kone syttyi palamaan. Huolimatta pahasti palaneesta koneesta, tutkimus paljasti onnettomuuden todennäköiseksi syyksi ohjausvaijereihin juuttuneen jakoavaimen. Bessie Coleman on haudattu Chicagon Lincoln Cemetery -hautausmaalle.

Hautajaiset ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bessie Colemannin hautajaisiin osallistui 10 000 surijaa. Häntä on ensimmäisenä mustana naislentäjänä kunnioitettu monilla tavoilla kuolemansa jälkeen:

  • 1931 ryhmä mustia mieslentäjiä suoritti ensimmäisen jokavuotisen haudan ylilennon.
  • 1977 ryhmä mustia naislentäjiä perusti Bessie Coleman Aviators Clubin.
  • 1995 Yhdysvaltojen postilaitos julkaisi hänen kuvallaan varustettuja postimerkkejä.

Chicagon kansainvälinen O'Haren lentokenttä sijaitsee Bessie Coleman Drive -tien varressa.