Berylliumoksidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berylliumoksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1304-56-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava BeO
Moolimassa 25,01
Ulkomuoto valkoinen jauhe
Sulamispiste 2530 °C
Kiehumispiste 3900 °C
Tiheys 3,0 g/cm3

Berylliumoksidin (berylliummonoksidi) kemiallinen kaava on BeO. Se on valkoista, kiteistä tai jauhemaista berylliumin ja hapen yhdistettä, joka ei liukene veteen 20 °C:n lämpötilassa. Yhdiste liukenee väkeviin happoliuoksiin esimerkiksi väkevään rikkihappoon ja vetyfluoridiin.[1]

Berylliumoksidia käytetään muun muassa ydintekniikassa ja keraamisissa sovelluksissa kuten tulenketävissä tiilissä sen korkean sulamispisteen vuoksi[1] sekä erikoiskäyttöön tehdyissä elektroniputkissa ja puolijodekomponenteissa sähköisenä eristeenä ja lämmönjohtimena. Yhdistettä voidaan käyttää myös katalyyttinä[1]. Berylliumoksidi johtaa erittäin hyvin lämpöä, yhtä hyvin kuin jotkin metallit ja paremmin kuin yleisemmin käytetty alumiinioksidi, mutta on hyvä sähköneriste.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 201. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.