Berylliumkloridi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Berylliumkloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BeCl2 |
| Moolimassa | 79,9 |
| Ulkomuoto | kiinteä |
| Sulamispiste | 399,2 °C |
| Kiehumispiste | 520 °C |
| Tiheys | 1,9 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 151 g/l |
|
|
|
Berylliumkloridin kemiallinen kaava on BeCl2. Se on berylliumin ja kloorin kiteinen yhdiste väriltään värittömästä keltaiseen. Berylliumkloridin liukoisuus veteen 20 °C lämpötilassa on 15,1 g/100 ml ja sen moolimassa on 79,9 g/mol, sulamispiste 399,2 °C, kiehumispiste 520 °C, tiheys 1,9 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 7787-47-5.
Berylliumkloridia voidaan valmistaa kuumentamalla kloorin, berylliumoksidin ja hiilen seosta 600–800 °C:n lämpötilaan. Yhdisteestä valmistetaan elektrolyyttisesti berylliummetallia ja sitä käytetään orgaanisten berylliumyhdisteiden valmistuksen lähtöaineena.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Berylliumkloridin kansainvälinen kemikaalikortti
- Berylliumkloridin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 26.12.2014.
- ↑ Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 11.07.2013
- ↑ Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera van Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 11.07.2013