Bertrand Delanoë

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bertrand Delanoë
Cohen-Solal Mutualite 2008 03 03 n9.jpg
Pariisin pormestari
25. maaliskuuta 20015. huhtikuuta 2014
Edeltäjä Jean Tiberi
Seuraaja Anne Hidalgo
Tiedot
Syntynyt 30. toukokuuta 1950 (ikä 63)
Tunis, Tunisia
Puolue Sosialistinen puolue
Allekirjoitus Signature of Bertrand Delanoë.jpg

Bertrand Delanoë (s. 30. toukokuuta 1950 Tunis, Tunisia) on ranskalainen poliitikko, sosialistipuolueen jäsen, joka toimi Pariisin kaupungin pormestarina, maire, 2001-2014 .

Urakehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Pariisin pormestariksi tuloa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Delanoën perhe muutti takaisin kotimaahan Ranskaan Bertrandin nuoruusvuosina. Hän on osallistunut aktiivisesti poliittiseen toimintaa 23-vuotiaasta lähtien toimien ensimmäiseksi Aveyronin departementin sosialistisen federaation sihteerinä. Tässä tehtävässä hän osoitti kyvykkyyttä, eritoten erinomaisia puhujan taitoja, ja Sosialistipuolueen kansallisen tason johtaja, François Mitterrand kutsui hänet Pariisin 1970-luvun alkuvuosina.

Hänet valittiin vuoden 1977 kunnallisvaaleissa Pariisin kaupunginvaltuustoon samoissa vaaleissa kuin Lionel Jospin, Claude Estier, Daniel Vaillant ja he muodostivat kuuluisan XVIII kaupunginosan joukon. Myöhemmin hänet on valittu monesti uudelleen. Hänet valittiin sosialistien kansanedustajaksi Pariisista vuosina 1981 ja 1986. Tällöin han edusti nuorena kansanedustajana Pariisin XVIII kaupunginosaan eli Montmartrea. Hänet valittiin myös sosialistipuolueen tiedottajaksi, joka oli kansallisen tason kolmanneksi keskeisin virka.

Vuonna 1988 hän oli XVIII kaupunginosassa ehdokkaana, mutta hävisi tällöin Alain Juppélle. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen, kun Pariisin sosialistien puheenjohtaja Georges Sarre erosi ja näin hänet vuonna 1993 valittiin Pariisin kaupungin sosialistisen puolueen puheenjohtajaksi ja johtamaan sosialistien poliittista toimintaa pääkaupungissa.

Bertrand Delanoë valittiin 19952001 Pariisin kaupungin kiintiöstä Ranskan senaatin jäseneksi. Tämän tehtävän myötä hän toimi sihteerinä ulko- ja puolustuspoliittisessa valiokunnassa. Samaan aikaan hän toimi Pariisin kaupunginvaltuuston sosialistien ja heihin liittyneitten ryhmien puheenjohtajana. Ja hän on ollut myös Ranskan sosialistisen puolueen puoluetoimikunnan jäsenenä vuodesta 1995 lähtien.

Bertrand Delanoë ilmaisee tukensa Ségolène Royalille, 6. helmikuuta 2007

Pariisin pormestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bertrand Delanoë on ollut koko Pariisin kaupungin pormestari (maire) maaliskuusta 2001 alkaen. Tällöin näet vasemmiston yhteenliittyvä sai haltuunsa enemmistön kaupunginvaltuustossa. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran sitten vuoden 1871 koetun Pariisin kommuunin. Hän seurasi tehtävässä Jean Tiberitä (1995–2001) ja Jacques Chiracia (1977–1995), josta kahdeksantoista vuoden pormestarikauden jälkeen tuli Ranskan tasavallan presidentti.

Tämä historiallinen voitto oli mahdollista, koska koko vasemmista sekä vihreät ja osa sitoutumattomistakin olivat liittyneet yhteiseksi rintamaksi pormestariehdokas Bertrand Delanoën taakse. Lisäksi oikeiston jakautuminen kilpaileviin ryhmiin mahdollisti historiallisen tapahtuman. Lisäksi Jean Tiberin moninaiset poliittiset ja taloudelliset skandaalit lisäsivät oikeiston tappion taakkaa.

Jo vuonna 1998 hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja Delanoë kertoi avoimesti homoseksuaalisuudestaan, ja onkin luultavaa, että sukupuolivähemmistöjen äänet ratkaisivat taiston ainakin aiemmin voimakkaasti oikeistolaisissa kaupunginosissa Delanoën hyväksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pascale Sauvage ja Florent Leclercq; Paris à tout prix. Histoires secrètes d'une élection, Éditions du Seuil, coll. « L'épreuve des faits », 2001,
  • Pascale Sauvage; Delanoë en son royaume. L'héritage Chirac, Hachette, coll. « La Vie quotidienne », 2002 ;
  • Philippe Martinat, Bertrand Delanoë : Qui c'est ce garçon ?, éd. Belfond, 2004.
  • François Devoucoux du Buysson; Pariscide, éd. La Table Ronde 2005,
  • Sophie Coignard; Le Marchand de sable, éd. Albin Michel, 2006.
  • Clémentine Autain ja Mickaël Garnier-Lavalley;, Salauds de Jeunes, éd. Robert Laffont, avril 2006.
  • Anne Hidalgo ja Jean-Bernard Senon, Une Femme dans l'arène, éd. du Rocher, juin 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä
Jean Tiberi
Pariisin pormestari
Blason paris.png
Seuraaja
Anne Hidalgo