Bertil Alfred Sjöström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bertil Sjöström, Wilho Sjöströmin maalaama muotokuva vuodelta 1939.

Bertil Alfred Sjöström (28. heinäkuuta 1879 Iisalmi12. helmikuuta 1945 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi ja Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori 1925–1945.[2]

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sjöström suoritti auskultoinnin Lappeen tuomiokunnassa Savitaipaleen ja Lemin käräjillä.[3] Työuransa Sjöström aloitti senaatin virkamiehenä ja Helsingin raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä. Vuonna 1917 hän oli lainvalmistelutoimikunnan jäsen, vuonna 1919 hänet nimitettiin Viipurin hovioikeuden oikeusneuvokseksi ja vuosina 1923-1924 hän toimi korkeimman oikeuden apujäsenenä. Hän teki useita ulkomaan opintomatkoja, muun muassa Leipzigiin, Berliiniin, Kööpenhaminaan, Tukholmaan ja Pariisiin. Siviilioikeuden dosenttina vuodesta 1917 toiminut Sjöström siirtyi kokonaan akateemiselle uralle 1920-luvulla, mutta paneutui tutkijanakin varsin käytännöllisiin kysymyksiin. Prosessioikeuden ohella hänet tunnettiin tekijänoikeuden asiantuntijana. Sjöström toimi tiedekuntansa varadekaanina ja dekaanina ja osallistui alansa ruotsin- ja suomenkielisten järjestöjen toimintaan.[1][3]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sjöströmin vanhemmat olivat ylitarkastaja Alfred Wilhel Sjöström ja Sigrid Lagus. Sjöströmin puoliso vuodesta 1920 oli Toini Julia Haapanen.[1] Hänen poikansa on Teknillisen korkeakoulun professori ja puukemian uranuurtaja Eero Sjöström.[4]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Om tredskodom enligt finsk och svensk civilprocessrätt, 1916
  • Om formell processledning vid underrätt i tviste- och brottmål, 1925

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Timo Kautto: Bertil Sjöström (1879-1945). Suomen Kansallisbiografia. Osa 9, s. 94-95. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 1541
  3. a b Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 406. Tammi, 1951.
  4. [ https://runeberg.org/kuka/1978/0917.html Kuka kukin on 1978, s. 917]