Bernhard Grzimek
Bernhard Klemens Maria Grzimek (24. huhtikuuta 1909 Neisse, Saksa – 13. maaliskuuta 1987 Frankfurt am Main, Saksa)[1] oli saksalainen eläintieteilijä ja eläinlääkäri. Hän oli Frankfurtin eläintarhan johtaja vuodesta 1945 lähtien ja maailman tunnetuimpia luonnonsuojelijoita. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa kirja Serengeti ei saa kuolla (suom. 1960).[2]
Grzimek syntyi aikanaan Saksan Sleesiaan kuuluneessa Neissessä (nyk. Nysa Puolassa). Hänen isänsä oli ammatiltaan poliisituomari. Hän opiskeli eläinlääkäriksi suorittaen tohtoritutkinnon Berliinin yliopistossa vuonna 1932. Grzimek palveli eläinlääkintäupseerina toisessa maalimansodassa.[1]
Grzimekin ura alkoi toden teolla sodan jälkeen. Hän nosti sodassa pahoin vaurioituneen Frankfurtin eläintarhan uuteen kukoistukseen. Eläintarhassa oli hänen aloittaessaan jäljellä enää kaksitoista eläintä ja sen rakennukset olivat palaneet lähes poroksi. Grzimekin varainhankintakeinot tunnettiin epätavanomaisina; hän järjesti urheilufestivaaleja ja juhlia eläintarhan alueella. Hänen johdollaan perustettiin myös eräs maailman johtavia zoologisia puutarhoja ja eläintarha tuli tunnetuksi myös eläinten siemennys- ja kasvatustoiminnastaan. Hän jäi eläkkeelle johtajan toimesta vuonna 1974. Grzimek tunnettiin myös televisiosta, jossa hän isännöi luonto-ohjelmia vuodesta 1956 lähtien. Saksan liittokansleri Willy Brandt nimitti Grzimekin valtakunnalliseen ympäristönsuojeluasioiden asiantuntijavirkaan, josta hän erosi 1977 vastalauseena valtion puutteellisina pitämilleen toimenpiteille luonnonsuojelun suhteen.[1]
Grzimek ohjasi luontodokumenttielokuvan Serengeti ei saa kuolla vuonna 1959, jonka kuvausten aikana hän menetti poikansa Michaelin lento-onnettomuudessa. Elokuva voitti parhaan dokumenttielokuvan Oscar-palkinnon 1960. Hän kuoli sydänkohtaukseen seuratessaan sirkusesitystä Frankfurtissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
