Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eversti, valtiomies, kuvernöörin adjutantti, Ritarihuoneen johtokunnan jäsen Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff. Oikealla Ida Matilda Aminoff (os. Avellan).

Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff (28. lokakuuta 1809 Siuntio16. tammikuuta 1875 Helsinki) oli suomalainen eversti, kuvernöörin adjutantti ja valtiopäivämies.[1][2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff oli everstiluutnantti, pataljoonakomentaja Berndt Jonas Aminoffin ja Ulrika Margareta Aminoffin poika.[3] Aminoffin isoisä oli kenraalimajuri, Savon prikaatin komentaja Adolf Aminoff.[4]

Aminoff avioitui Ida Matilda Avellanin (synt. 24. lokakuuta 1817 Turku) kanssa 13. kesäkuuta vuonna 1841, joka oli historian professori Johan Henrik Avellanin ja tukholmalaisen Kristina Eleonora Almqvistin tytär.[5]

Berndt ja Ida Aminoffin lapset:

  • Ida Aminoff (Helsinki 27.7. 1842 - Helsinki 25.8. 1843)[6]
  • Viipurin ja Vaasan lääninarkkitehti Berndt Ivar Aminoff (Helsinki 8.10. 1843 - Viipuri 28.2. 1926)[6]
  • Carl Alarik Aminoff (Helsinki 2.2. 1845 - 28.9. 1846)[6]
  • Matilda Eleonora Carolina Margareta von Nandelstadh, valtiopäivämies August von Nandelstadhin vaimo (Helsinki 11.4. 1846 - Helsinki 23.9. 1926)[6]
  • Ida Emilia Nyberg, kenraalimajuri Frans Edvard Nybergin vaimo (Helsinki 9.9.1847 - Porvoo 1.10.1912)[6]
  • Elna Herminia Pacius, piiri-insinööri Johannes Edvard Paciuksen vaimo, Johannes oli säveltäjä Fredrik Paciuksen poika (10.8. 1849 - 24.2.1913)[6][7]
  • Alfhild Augusta Aminoff (Helsinki 28.11. 1851 - Viipuri 7.11. 1856)[6]
  • Sigrid Maria Gripenberg, vapaaherra Johannes Gripenbergin vaimo (Helsinki 20.9. 1853 - 21.11. 1922)[6]
  • kenraalimajuri Adolf Petter Johannes Aminoff (Viipuri 9.1. 1856 - Helsinki 20.9. 1938)[6]
  • Carl Gregor Aminoff (Helsinki 24.4. 1859 - Turku 24.1. 1896).[6]

Aminoff sai lukuisia lapsia vaimonsa Ida Avellanin kanssa, mutta moni menehtyi varsin nuorena, joka kertoo siitä, että aikansa sairaudet ja kulkutaudit koskettivat kaikkia yhteiskuntaluokkia.

Aminoffin isoäidin isoisä oli vapaaherra, jalkaväenkenraali Carl Gustaf Armfelt, joka toimi Suomessa olleiden sotavoimien ylipäällikkönä suuressa pohjan sodassa.

Upseerina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoff aloitti uran Suomen kaartin 3. suomalaisessa jääkärirykmentissä vuonna 1823 ja myöhemmin reservipataljoonassa (ruots. 1. koloniserade sappörbataljon).[8] Aminoff valmistui kadetiksi Haminan kadettikoulusta vuonna 1824.[8] Hänet ylennettiin vänrikiksi vuonna 1830, aliluutnantiksi vuonna 1834, luutnantksi vuonna 1838, vanhemmaksi adjutantiksi vuonna 1840, kapteeniksi vuonna 1846, everstiluutantiksi vuonna 1851 ja everstiksi vuonna 1854.[5] Aminoff palveli vuodesta 1834 Henkikaartin 3. Suomen Tarkk’ampujapataljoonassa. Aminoff osallistui Krimin sotaan Viipurin kuvernöörin Alexander Adam Thesleffin adjutanttina vuonna 1855.[5] Lisäksi hän toimi pysyvänä edustajana Suomen armeijan sotilastuomioistuimessa vuonna 1857.[8]

Ritarihuoneen johtokunnan jäsenenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän toimi myös Ritarihuoneen johtokunnan jäsenenä 1855-1860 välisenä aikana.[8][9] Aminoffin hallituskauden aikana käynnistettiin Ritarihuoneen rakennustyöt Helsingissä.[9] Aminoff ja senaattori Casimir von Kothen veivät rakennushanketta eteenpäin.[9] Ritarihuone valmistui vuonna 1862 ja vuotta myöhemmin säätyvaltiopäivät 1863 kokoontuivat Ritarihuoneella.[10]

Valtiopäivämiehenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoff osallistui Suomen suurruhtinaskunnan valtiopäiville aatelissäädyn edustajana 1867 ja 1872.[5]

Ritarikunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoff sai Pyhän Annan ritarikunnan kolmannen luokan ristin Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai I:ltä vuonna 1846. Hän sai Pyhän Stanislauksen ritarikunnan toisen luokan ristin vuonna vuonna 1857, Pyhän Annan ritarikunnan toisen luokan ristin vuonna 1865 ja Pyhän Vladimirin ritarikunnan neljännen luokan ristin vuonna 1865 Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II:ltä.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 8.1.2023.
  2. Berndt Herman Aminoff & Torsten Gustav Aminoff: Släkten Aminoff. Ekenäs tryckeri aktiebolags förlag, 1978.
  3. Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 29.6.2023.
  4. Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 14.12.2023.
  5. a b c d Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 29.6.2023.
  6. a b c d e f g h i j Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 25.6.2023.
  7. 6.4.1909 Karjalan Sanomat no 38, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.6.2023.
  8. a b c d Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 29.6.2023.
  9. a b c Aminoff, Berndt Herman: Släkten Aminoff.. Ekenäs tryckeri aktiebolags förlag, 1978.
  10. Aminoff-Winberg, Johanna: Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut. Minerva, 2013.