Bernard Williams (filosofi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sir Bernard Arthur Owen Williams (21. syyskuuta 192910. kesäkuuta 2003) oli brittiläinen filosofi, jota on usein pidetty aikansa merkittävimpänä brittiläisenä moraalifilosofina.[1] Williams toimi Cambridgen yliopiston Knightbridge-oppituolin filosofian professorina ja yliopiston King's Collegen rehtorina, ennen kuin hänestä tuli Kalifornian yliopiston (Berkeley) Deutsch-oppituolin filosofian professori.

Filosofialtaan Williams kuului analyyttiseen suuntaukseen. Hänen tutkimuksensa käsittelivät muun muassa antiikin kreikkalaista filosofiaa, René Descartesia, utilitarismia ja kantilaisuutta. Williams sai vaikutteita Friedrich Nietzscheltä ja R. M. Harelta, ja on itse vaikuttanut muun muassa Jennifer Hornsbyhin ja Martha Nussbaumiin.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Morality: An Introduction to Ethics (1972)
  • Problems of the Self (1973)
  • Utilitarianism: For and Against (yhdessä J. J. C. Smartin kanssa) (1973)
  • Descartes: The Project of Pure Inquiry (1978)
  • Moral Luck (1981)
  • Ethics and the Limits of Philosophy (1985)
  • Shame and Necessity (1993)
  • Making Sense of Humanity (1995)
  • Truth and Truthfulness: An Essay in Genealogy (2002)
  • In the Beginning Was the Deed: Realism and Moralism in Political Argument (postuumi, 2005)
  • Philosophy As A Humanistic Discipline (toim. A. W. Moore) (postuumi, 2006)
  • The Sense Of The Past: Essays In The Philosophy Of History (postuumi, 2006)
  • On Opera (postuumi, 2006)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Obituary, "Professor Sir Bernard Williams," The Times, 14. kesäkuuta 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Bernard Williams