Bernard Williams (filosofi)
Wikipedia
Sir Bernard Arthur Owen Williams (21. syyskuuta 1929 – 10. kesäkuuta 2003) oli brittiläinen filosofi, jota on usein pidetty aikansa merkittävimpänä brittiläisenä moraalifilosofina.[1] Williams toimi Cambridgen yliopiston Knightbridge-oppituolin filosofian professorina ja yliopiston King's Collegen rehtorina, ennen kuin hänestä tuli Kalifornian yliopiston (Berkeley) Deutsch-oppituolin filosofian professori.
Filosofialtaan Williams kuului analyyttiseen suuntaukseen. Hänen tutkimuksensa käsittelivät muun muassa antiikin kreikkalaista filosofiaa, René Descartesia, utilitarismia ja kantilaisuutta. Williams sai vaikutteita Friedrich Nietzscheltä ja R. M. Harelta, ja on itse vaikuttanut muun muassa Jennifer Hornsbyhin ja Martha Nussbaumiin.
[muokkaa] Teoksia
- Morality: An Introduction to Ethics (1972)
- Problems of the Self (1973)
- Utilitarianism: For and Against (yhdessä J. J. C. Smartin kanssa) (1973)
- Descartes: The Project of Pure Inquiry (1978)
- Moral Luck (1981)
- Ethics and the Limits of Philosophy (1985)
- Shame and Necessity (1993)
- Making Sense of Humanity (1995)
- Truth and Truthfulness: An Essay in Genealogy (2002)
- In the Beginning Was the Deed: Realism and Moralism in Political Argument (postuumi, 2005)
- Philosophy As A Humanistic Discipline (toim. A. W. Moore) (postuumi, 2006)
- The Sense Of The Past: Essays In The Philosophy Of History (postuumi, 2006)
- On Opera (postuumi, 2006)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Obituary, "Professor Sir Bernard Williams," The Times, 14. kesäkuuta 2003.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Stanford Encyclopedia of Philosophy: Bernard Williams (englanniksi)
- Guardian: Obituary - Professor Sir Bernard Williams 13. kesäkuuta 2003. (englanniksi)
