Bernard Kouchner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bernard Kouchner, 17. toukokuuta 2006.

Bernard Kouchner (s. 1. marraskuuta 1939, Avignon) on ranskalainen poliitikko, diplomaatti ja lääkäri. Hän on yksi Lääkärit ilman rajoja -järjestön perustajista. Hän on toiminut François Fillonin oikeistohallituksen ulkoministerinä 18. toukokuuta 2007 lähtien[1] marraskuuhun 2010 saakka. Lisäksi hän on Euroopan parlamentin entinen jäsen ja toiminut YK:n korkeana virkamiehenä.

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanistinen sitoutuminen poliittisella perustalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kouchnerin isä oli juutalainen ja äiti ranskalainen protestantti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli oikeustieteen professori Évelyn Pisier, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta. Kouchnerin nykyinen vaimo on Ranskassa toimiva belgialainen huippujournalisti Christine Ockrent, jonka kanssa hänellä on yksi lapsi.

Jo 1960-luvun alussa hänen poliittinen aktiivisuutensa saattoi hänet Ranskan kommunistisen puolueen jäsenyyteen. Vähän myöhemmin hän siirtyi Ranskan sosialistiseen puolueeseen.

Toukokuussa 1968 hän oli Pariisin kapinakeväässä Pariisin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lakko-organisaattorina. Lakkoilun ja kapinoinnin jälkeen vuonna 1971 hän lähti Nigeriassa sijaitsevaan, itsenäisyyttä tavoitelleeseen Biafraan ranskalaisen järjestön Secours médical français (SMF) rekrytoimana. Myöhemmin hän vaihtoi järjestön nimeksi Médecins sans frontières (MSF) eli Lääkärit ilman rajoja.

Kouchner perusti yhdessä Emmanuel d'Alstierin kanssa Évenemant-aikakauslehden, ja hän avusti myös säännöllisesti Actuel-lehteä koko 1970-luvun ajan. Vuonna 1978 hänellä tuli ongelmia humanitaarisessa järjestössä Claude Malhuret'n kanssa ja toiminnassa MSF-järjestössä, mutta hän perusti uuden Médecins du monde (Maailman lääkärit) järjestön. Hän kuitenkin halusi toimia suurena reportterina ja innostui entistä enemmän mediasta ja eritoten television uutis- ja ajankohtaislähetyksistä. Tätä hänen toimintaansa on arvosteltu paljon, eritoten joulukuussa 1992 tapahtuneen Somalia-operaation aikana. Hän on kiistatta kuitenkin yksi maailman tunnetuimmista ranskalaisista lääkäreitä juuri humanitaarisen toimintansa vuoksi.

Hän on ajanut kansainvälisissä järjestöissä oikeutta puuttua eri maiden yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tämä on ranskalaisen Jean-François Revelin alulle panema ajatus. Hallitustyöskentelyssä hän on voimakkaasti panostanut juuri humanitaariseen toimintaan eri puolilla maailmaa.

Kansallinen ja kansainvälinen vastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Kouchner perusti Humanitaarisen toiminnan säätiön Fondation pour l’action humanitaire. Vaikka hän ei ollut Sosialistipuolueen jäsen, hänet valittiin 1994 Euroopan parlamentin jäseneksi entisen pääministerin Michel Rocardin listalta, ja Bernard Tapien esimerkkiä noudattaen hän vuonna 1955 liittyi Radikaaliin vasemmistopuolueeseen (Parti radical de gauche (PRG)), jossa hän hoiti tiedottajan tehtäviä. Hän suhtautui, yksityisesti, positiivisesti pääministeri Alain Juppén ehdottamaan sosiaaliturvan uudistamiseen. Hän on myös toiminut entisiä sosialistisia pääministereitä, Michel Rocard ja Lionel Jospin lähellä olevan Réunir-organisaation puheenjohtajana. Vuonna 1998 hän liittyi Ranskan sosialistipuolueen jäseneksi.

Kun presidentiksi valittu Nicolas Sarkozy antoi Kouchnerille paikan hallituksensa ulkoministerinä, sosialistipuolue erotti hänet jäsenyydestään.

Kouchner vieraili elokuussa 2007 Irakissa ensimmäisenä Ranskan ministerinä sitten Yhdysvaltain miehityksen 2003, jota Ranskan vastusti kiivaasti.[2]

Marraskuussa 2010 Kouchner siirrettiin syrjään ulkoministerin tehtävistä Fillonin hallituksen uudelleenjärjestelyssä. Hänen seuraajakseen tuli Michèle Alliot-Marie.

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtäviä ministeriöissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtiosihteeri sosiaali- ja työministeriössä 13. toukokuuta 1988 – 28. kesäkuuta 1988
  • Pääministerin valtiosihteeri , humanitaariset asiat 28. kesäkuuta 1988 – 17. toukokuuta 1991
  • Valtiosihteeri ulkoministeriössä, tehtävänä humanitaariset toiminnot 17. toukokuuta 1991 – 4. huhtikuuta 1992
  • Terveys- ja humanitaaristen toimintojen ministeri 4. huhtikuuta 1992 – 30. maaliskuuta 1993
  • Valtiosihteeri työ- ja solidaarisuusministeriössä, tehtävänä terveysasiat 4. kesäkuuta 1997 – 28. heinäkuuta 1999
  • Apulaisministeri työ- ja solidaarisuusministeriössä, tehtävänä terveysasiat 6. helmikuuta 2001 – 7. toukokuuta 2002
  • Ulkoministeri 18. toukokuuta 2007 lähtien

Muita tehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan parlamentin jäsen 1984–2001
  • Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityislähettiläs Kosovossa ja Yhdistyneiden kansakuntien Kosovo-operaation (UNMIK) hallinnollinen sovittelija heinäkuu 1999 – tammikuu 2001.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La France sauvage, yhteistyössä Michel-Antoine Burnier, Éditions Premières, 1970
  • Les Voraces. Tragédie à l'Élysée, yhteistyössä Frédéric de Bon ja Michel-Antoine Burnier, 1971
  • L'Île de Lumière, Éditions Ramsay, « Document », Pariisi 1980, 406 s. ISBN 2-85956-178-1
  • Charité Business, Ed. Pré aux Clercs, Pariisi, 1986, 271 s. ISBN 2-7144-1877-5
  • Le Devoir d'ingérence, 1988
  • Les Nouvelles solidarités, 1989
  • Le Malheur des autres, Odile Jacob, Pariisi, 1991, 339 s, ISBN 2-7381-0144-5; uusintapainos Éditions du Seuil,. « Points », Pariisi, 1992 ISBN 2-02-018924-0
  • Dieu et les hommes, yhteistyössä Abbé Pierren kanssa, Éditions Corps 16, Pariisi, 1993, 231 s. ISBN 2-84057-056-4
  • Ce que je crois, Éditions Grasset, Pariisi, 1995 ISBN 2-246-47971-1
  • Vingt idées pour l'an 2000, 1995
  • La Dictature médicale, yhteistyössä Patrick Rambaud, Éditions Robert Laffont, Pariisi, 1996, 200 s. ISBN 2-221-08291-5
  • Le Premier qui dit la vérité…, Éditions Robert Laffont, Pariisi, 2002, 281 s. ISBN 2-221-09837-4
  • Quand tu seras président…, yhteistyössä Daniel Cohn-Bendit, Éditions Robert Laffont|, Pariisi, 2004, 375 s. ISBN 2-221-09952-4
  • Les Guerriers de la paix : Du Kosovo à l'Irak, Éditions Grasset, « Le Livre de poche », 2004, 475 a. ISBN 2-253-10979-7
  • La Fabrique démocratique, Éditions Robert Laffont, 2006 ISBN 2-221-10645-8
  • Deux ou trois choses que je sais de nous, Éditions Robert Laffont, Pariisi, 2006 ISBN 2-221-10645-8
  • Soeur Emmanuelle – La biographie de Pierre Lunel et préfacé par Bernard Kouchner, Anne Carriere eds, 2006

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ranska saa uuden hallituksen Helsingin Sanomat 19.05.2005 sekä verkkolehti. Viitattu 19.08.2007.
  2. France 'ready to be useful' in Iraq al-Jazeera. Viitattu 19.08.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]