Bengt I. Samuelsson
Wikipedia
Bengt Ingemar Samuelsson (s. 21. toukokuuta 1934) on ruotsalainen biokemisti. Hän sai Nobelin lääketieteenpalkinnon vuonna 1982 yhdessä maanmiehensä Sune K. Bergströmin sekä brittiläisen John R. Vanen kanssa prostaglandiineihin liittyvistä tutkimuksistaan. Prostaglandiinit ovat kudoshormoneihin kuuluvia tyydyttymättömiä rasvahappoja, joilla on vaikutuksia monien elinten toimintaan.
1976: Blumberg, Gajdusek | 1977: Guillemin, Schally, Yalow | 1978: Arber, Nathans, Smith | 1979: Cormack, Hounsfield | 1980: Benacerraf, Dausset, Snell | 1981: Sperry, Hubel, Wiesel | 1982: Bergström, Samuelsson, Vane | 1983: McClintock | 1984: Jerne, Köhler, Milstein | 1985: Brown, Goldstein | 1986: Cohen, Levi-Montalcini | 1987: Tonegawa | 1988: Black, Elion, Hitchings | 1989: Bishop, Varmus | 1990: Murray, Thomas | 1991: Neher, Sakmann | 1992: Fischer, Krebs | 1993: Roberts, Sharp | 1994: Gilman, Rodbell | 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus | 1996: Doherty, Zinkernagel | 1997: Prusiner | 1998: Furchgott, Ignarro, Murad | 1999: Blobel | 2000: Carlsson, Greengard, Kandel
Nobelin lääketieteen palkinto 1951–1975 · Nobelin lääketieteen palkinto 2001–
