Benediktio
Benediktio (lat. benedictio, sanoista bene, hyvin ja dictio, lausuminen) tarkoittaa kirkollista siunaustoimitusta.[1] Benediktion kautta osoitetaan Jumalalle pyyntö, että hän antaisi siunauksensa jollekin siunattavalle henkilölle tai esinelle [2].
Evankelisissa kirkoissa tällaisia toimituksia ovat esimerkiksi avioliittoon vihkiminen ja hautaus.[3]
Katolisessa kirkossa siunaustoimitus voi kohdistua sekä ihmisiin että esineisiin, jotka toimituksen avulla saavat kirkon siunauksen. Siunaustoimituksessa käytetään apuna esimerkiksi rukouskaavaa, käsien päällepanemista, vihkivedellä pirskottamista, suitsutusta tai ristinmerkkiä. Siunaustoimitukset ovat osaltaan sakramentaaleja eli sakramenttien kaltaisia toimituksia, mutta eivät varsinaisia sakramentteja. Toimituksista on laadittu erityisiä käsikirjoja, joista käytetään nimitystä libri benedictionales tai benedictionaria. Yleisen benediktion antamiseen on oikeus ainoastaan paavilla. Hän suorittaa sen kolmesti vuodessa aloittaen julistuksensa sanoilla urbi et orbi eli kaupungille (Roomalle) ja koko maailmalle.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, hakusana benediktio.
- ↑ Seppo A Teinonen: Teologian sanakirja, s. 78. Kiejaneliö, 1975. ISBN 951-600-333-8.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana benediktio.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana benediktio.