Ben Renvall

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tämän artikkelin tai sen osan muoto kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tancred Benjamin (Ben) Renvall (3. huhtikuuta 1903 Suomusjärvi – 9. huhtikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä.

Renvallin isä oli pastori Tancred Teodor Renvall (1876–1905) ja äiti Elli Victoria o.s. Blomqvist (1880–1972). Heille syntyi viisi lasta: Torsten Teuvo (1898–1918), Tancred Isaac Ithiel (1900–1945), Tancred Uuno Uolevi (1901–1973), Tancred Benjamin eli Ben sekä Ester Elli Maria (1904–). Jäätyään 25-vuotiaana leskeksi äiti opiskeli Salossa kätilön ammatin.

Renvallin ensimmäinen avioliitto oli 1933–1943 kuvanveistäjä Essi o.s. Lähteen kanssa. Toisen avioliiton hän solmi taidemaalari Pirkko Lanton kanssa 1954–1979.

Renvallin saamat kunniamerkit ovat Pro Finlandia (1953) ja Cavaliere al Merito della Republica Italiana (Rooma 1960). Taiteilijaeläkkeen hän sai 1961. Renvall on ollut kahteen otteeseen Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaari.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Luottamustehtäviä

  • Suomen Taideakatemian edustajiston hallituksen jäsen 1940–1941 ja 1957–1963, museojaoston jäsen 1940–1941, koulujaoston jäsen 1957–1963 ja edustajiston jäsen 1953–1956
  • Suomen Kuvanveistäjäliiton johtokunta eri vuosina, ensimmäinen johtokunta ja varapuheenjohtaja 1948, kunniajäsen
  • Helsingin Taidehallin Säätiön hallitus 1957–
  • Pohjoismaisen Taiteilijaliiton (PTL) Suomen osaston hallitus 1959–196?
  • Suomen Taiteilijaseuran johtokunta eri vuosina
  • Suomen Taideyhdistyksen hallitus
  • Valtion taideteostoimikunnan jäsen 1960–
  • Helsingin Taidehallin hallituksen jäsen
  • Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaarina 1960 ja 1962
  • Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja perustajajäsen 1967

[muokkaa] Töitä kokoelmissa

  • Suomessa: Ateneumin, Amos Andersonin, Hämeenlinnan, Turun, Lahden, Sara Hildénin ja Tampereen taidemuseoissa. Lisäksi Kokkolan kaupungin, Salon kaupungin, Ahvenanmaan taideyhdistyksen, Helsingin kaupungin, Helsingin kaupungin Bäcksbackan, Kordelinin ja Helanderin säätiöiden, Serlachiuksen, Stenmanin, Suomen Työväen Säästöpankin (STS), Osuuspankkien Keskusosakepankin (OKO), Suomen Yhdyspankin (nykyinen Nordea) ja Kansallis-Osake-Pankin (nykyinen Nordea) kokoelmissa.

[muokkaa] Ura

[muokkaa] 1920-luku

  • 1920-luvun alussa Ben Renvall vuoli ensimmäiset pienet puuveistokset, henkilö- ja kasvoaiheiset kävelykepin päät suokoivun kimpaleista.
  • 1927–1932 Renvall kävi Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulun. Renvall aloitti terrakottaveistosten valun ja polton. Hän toimi samalla vuodesta 1927 seitsemän vuoden aikana kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen ateljeessa apulaisena vuoteen 1934. Ensiksi Hirvensalossa suurentamassa Tampereen siltafiguuria Eränkävijä, sitten NMKY:n talossa sijaitsevassa työhuoneessa Veronkantajaa ja Aaltosen uudessa Kulosaaren ateljeessa Kauppiasta ja Suomen neitoa.
  • 1929 alkaen Renvall teki myös keramiikkaveistoksia. Aloitettuaan polttamisen Aaltosen kanssa, Elsa Eleniuksen opastuksella, hän osti oman keramiikkauunin.

[muokkaa] 1930-luku

  • 1930 töitä ensi kerran näytteillä.
  • 1932 osallistui Taidehallin 40-vuotisnäyttelyyn.
  • 1933 avioon kuvanveistäjä Essi o.s. Lähteen kanssa.
  • 1934 matka kuriiripostin kuljettajana Moskovaan ja Leningradiin. Samalla tutustui paikallisiin museoihin.
  • 1935 stipendimatka Italiaan: Milano, Firenze, Rooma, Napoli ja Padova. Osallistui Suomen Taiteilijoiden kiertonäyttelyyn Saksassa: Berliini, Düsseldorf ja Hampuri. Italiasta palatessaan kävi Münchenissä.
  • 1937–1938 matka Italiaan ja Ranskaan puolisonsa Essi Renvallin kanssa.
  • 1938 Näyttely Hörhammerin galleriassa Helsingissä.

[muokkaa] 1940-luku

  • Talvisodan aikana toimi radistina ulkosaarilla. Jatkosodan Hangon lohkolla, loppuvaiheessa radistina Viipurinlahden Vilaniemessä.
  • 1941–1953 toimi kuvanveiston opettajana Suomen Taideakatemian koulussa.
  • 1941 oppi vaihtokauppana kuvanveistäjä Mikko Hovilta pronssivalun vahamenetelmän. Renvall opasti Hoville vastaavasti keramiikkavalun työvaiheet. Kulosaaren sankarihautapatsas. Näyttely Turussa.
  • 1944 saamallaan Leo ja Regina Wainsteinin säätiön stipendillä osti Lontoosta keramiikkalasituksia. Näitä käytti muun muassa myöhemmin patentoimassaan uuskeramiikkamenetelmässä.
  • Suunnitteli Elokuvajournalisteille Pohjalaiset-elokuvaa mukaillen Jussi-palkintopatsaan. Ensimmäisen kerran palkinto jaettiin 16. marraskuuta 1944.
  • 1945 näyttely Taiteilijain Salongissa Helsingissä. Teoksia esillä myös Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä.
  • 1946 näyttely Malmön museossa Ruotsissa.
  • 1946–1948 hoidettavana keuhkotautiparantolassa. Leo ja Regina Wainsteinin Säätiöltä apuraha keramiikkalasitusten ostoon Englannista.
  • 1949 näyttely Turussa.
  • 1950 keramiikkaveistosten näyttely Hörhammerin galleriassa Helsingissä.
  • 1951 opintomatka Italiaan ja Ranskaan.
  • 1952 Kisakylästä ateljee-asunto yhdessä taidemaalari Pirkko Lanton kanssa.
  • 1953 näyttely Tukholmassa.
  • 1954 näyttely Galleria del Navigliossa Milanossa. Avioliitto taidemaalari Pirkko o.s. Lanton kanssa.
  • 1955 työskenteli Italian valtion stipendiaattina Milanossa ja oli Roomassa järjestämässä pohjoismaiden taiteen näyttelyä. Puoliso Pirkko o.s. Lantto mukana. Muutto taiteilijataloon Oulunkylään.
  • 1956 Matka Italiaan ja Ranskaan.
  • 1957 näyttely Tampereella.
  • 1958 Venetsian biennaali. Institutum Romanum Finlandiae -säätiön stipendi. Puoliso Pirkko oli mukana Venetsiassa.
  • 1959 opintomatka Italiaan. Kehitti siellä kipsin muotoilumenetelmää. Sittemmin teki suurimman osan töistään kyseistä menetelmää käyttäen. Muutto Lallukan taiteilijakotiin, mistä kuvanveistäjän ateljee ja asunto.

[muokkaa] 1960-luku

  • 1960 Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaari. Puoliso Pirkko mukana Venetsiassa. Italian suurlähettiläs Roberto Ducci luovutti 8.9.1960 Cavaliere dell’Ordine Al Merito della Republica Italiana -ritarikunnan ritarimerkin tunnustukseksi toiminnasta Italian kulttuurin ja taiteen hyväksi.
  • 1961 Lauri Seppä -patsas Salossa. Alkoi kehitellä uuskeramiikan tekotapaa. Lunastus Sibelius-monumenttikilpailussa.
  • 1962 Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaari toistamiseen.
  • 1963 retrospektiivinen näyttely Tampereen taidemuseossa.
  • 1966 patentoi menetelmän muovailtavien kappaleiden valmistamiseksi.
  • 1967 Helsingin taiteilijaseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Matka Italiaan kutsuttuna osallistumaan Faenzan taidekeramiikan kilpailunäyttelyyn (XXV Concorso internazionale della ceramica d.arte, 25.6.–10.9.1967). Yksi työ Certaldossa Boccaccio-näyttelyssä.

[muokkaa] 1970-luku

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ben_Renvall
Henkilökohtaiset työkalut