Belgiansininen
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 |
|
| Käyttötarkoitus: | liharotu |
|
|
|
| Alkuperämaa: | Belgia |
| Rodun syntyaika: | 1800-luku |
| Polveutuminen: | paikalliset kannat ja shorthorn; ehkä charolais |
| Kantakirja perustettu: | 1973 |
| Muita nimityksiä: | Belgian Blue, Blue Pied, Blanc Bleu Belge, Race de la Moyenne et Haute Belgique |
|
|
|
| Merkitys Suomessa: | Suomessa vielä harvinainen |
|
|
|
| Sarvet: | sarvellinen |
| Paino: | sonnit 1300 kg, lehmät 700 kg |
| Värit: | valkoinen, sinimusta, kirjava |
| Teuraana: | jopa 80 % |
Belgiansininen on lihakarjarotu, joka on kehitetty lähinnä keskisessä ja itäisessä osassa Belgiaa. Eläin on pienipäinen ja rakenteeltaan sirohkoluinen, lihasmassaa on runsaasti. Rodun lihasmassa on poikkeuksellinen, sen teurasprosentti voi olla jopa 80 % (muilla roduilla parhaimmillaankin noin 65 %). Erityisen silmiinpistävä piirre on niin sanottu kaksoislihaksikkuus. Rotu on saanut nimensä väristään, joka on valkoisen ja sinimustan kirjava.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Belgiansininen kehittyi Belgian keski- ja yläosissa 1800-luvulla, kun paikallista karjaa risteytettiin brittiläisten shorthorn-rodun ja mahdollisesti charolais-rodun kanssa. Alun perin rodussa oli sekä lypsy- että lihalinja. Nykymuotoonsa rodun kehitti professori Hanset 1950-luvulla, joka työskenteli Liegen provinssissa keinosiemennyskeskuksessa.
Ominaisuudet [muokkaa]
Nykyisin rotu on hyvin pitkälle jalostettu, mistä on syntynyt eläimen terveydelle vakavia ongelmia. Lihasmassa on niin suuri, etteivät eläimen luut välttämättä kestä sitä. Vasikat ovat syntyessään pieniä ja siroja ja risteytyskäytössä syntyvät helposti, jonka vuoksi on erittäin suosittu rotu risteytykseen. Suurimmat ongelmat poikimisessa johtuvat kuitenkin emon suurista peräpään lihaksista eli poikimavaikeuksia on ainoastaan puhdasrotuisilla. Hyvin usein ensimmäistä kertaa poikivalle emolle joudutaan tekemään keisarileikkaus. Kaksoislihaksisuus periytyy risteytysjälkeläisiin.
Liha [muokkaa]
Kaksoislihaksikkuuden aiheuttaa poikkeama myostatiinihormonin tuotantoon vaikuttavassa geenissä. Muuntunut myostatiini ei kykene normaalilla tavalla rajoittamaan lihaskasvua. Mutaatio säilytetään rodussa linjajalostuksella. Se häiritsee myös rasvan varastoitumista, mistä johtuen rodun liha on erittäin vähärasvaista.
Rodun lihan maku on saanut arvioita puolesta ja vastaan. Kansainväliset huippukokit arvostavat lihan rakenteesta johtuvaa mureutta, ja sen makua myös kehutaan muiden nautarotujen lihaa maukkaammaksi.
Levinneisyys [muokkaa]
Rotu on levinnyt viime aikoina ympäri maailmaa Amerikkaa ja Uutta Seelantia myöten. Erityisen suosittu rotu on Brasiliassa. Suomessa rotua käytetään risteytyskäyttöön ja puhdasrotuisia eläimiä ei Suomessa ole. Rodun eläimiä ja alkioita ei ole tuotu Suomeen. Rodun lihaa myydään Suomessakin, ja sitä tuodaan Suomeen paljon Brasiliasta ja jonkin verran EU:n alueelta, mutta rodun nimeä ei mainita lihaa myydessä.
