Beach Boys’ Party!

Wikipedia
Ohjattu sivulta Beach Boys' Party!
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Beach Boys' Party!
The Beach Boys
Studioalbumin Beach Boys' Party! kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  8.–27. syyskuuta 1965
 Julkaistu 8. marraskuuta 1965
 Tuottaja(t) Brian Wilson
 Tyylilaji Rock
 Kesto 31.10
 Levy-yhtiö Capitol Records
The Beach Boysin muut julkaisut
Summer Days (And Summer Nights!!)
1965
Beach Boys' Party!
1965
Pet Sounds
1966

Beach Boys' Party! on The Beach Boysin kymmenes albumi ja kolmas vuonna 1965 ilmestynyt levy. Joulumarkkinoille ilmestynyt levy oli äänitetty studiossa vaikka sillä annetaan vaikutelma, että se olisi äänitetty livetilanteessa juhlissa. Cover-albumi sisältää versiot muun muassa The Beatlesin lauluista ”Tell Me Why”, ”You've Got to Hide Your Love Away” ja ”I Should Have Known Better”, The Everly Brothersin laulusta ”Devoted to You” ja Phil Spectorin kappaleesta ”There's No Other (Like My Baby)” sekä medleyn Beach Boysin omista kappaleista ”I Get Around” ja ”Little Deuce Coupe”.

Elokuussa 1965 Summer Days (and Summer Nights!!):n ilmestymisen jälkeen Beach Boysin johtohahmo Brian Wilson alkoi suunnitella uutta studioalbumia, josta oli tuleva Pet Sounds. Capitol Records pyysi uutta albumia lomakaudelle (ja Pet Sounds ei valmistuisi jouluksi). Koska yhtyeeltä oli edellisenä vuonna ilmestynyt jo livelevy Beach Boys Concert päädyttiin "livejuhlat"-albumiin. Beach Boysilta oli myös jo ilmestynyt joululevy ja ajateltiin että hittikokoelmalevy antaisi vaikutelman hiipuvasta urasta. Syyskuun 1965 aikana yhtye harjoitteli ja äänitti uudempia ja vanhempia hittikappaleita (mukaan lukien uudelleenäänitetty The Rivingtonsin ”Papa-Oom-Mow-Mow”). Vaikka albumi on olevinaan liveäänitys, yksittäiset kappaleet äänitettiin erikseen ja nauru ja puheensorina lisättiin levylle jälkituotantovaiheessa.[1]

Beach Boys' Party!:lta ei ollut tarkoitus julkaista singlejä, sillä Brian Wilson valmisteli samaan aikaan julkaistavaksi singlenä kappaletta ”The Little Girl I Once Knew”. Julkaistujen kappaleiden lisäksi äänitettiin monia muitakin. Näitä olivat esimerkiksi Beatlesin ”Ticket To Ride”, kolme eri versiota The Rolling Stonesin(I Can't Get No) Satisfactionista”, versio Bob DylaninBlowin' in the Windistä” ja laulu ”Riot In Cell Block #9” (jota soitettiin livenä 1970-luvun alussa ja joka julkaistiin nimellä ”Student Demonstration Time” albumilla Surf's Up). Äänitykset ovat olleet saatavilla bootlegeinä.

Uuden singlen kekseliäs tapa käyttää taukoja ärsytti radioasemia, joten ”The Little Girl I Once Knew” jäi listasijalle 20. Sen sijaan tiskijukat alkoivat soittaa Party-levyn viimeistä kappaletta, versiota The RegentsinBarbara Annista”. Hyvien kuuntelijapalautteiden takia Capitol Records päätti julkaista sen singlena joulukuussa 1965 ja single nousi listakakkoseksi alkuvuodesta 1966.

Beach Boys' Party! nousi Yhdysvaltain listalla kuudenneksi. Britanniassa Beach Boys' Party! ja yllätyshitti ”Barbara Ann” olivat yhtyeen siihen asti suurimmat menestyjät, molemmat nousivat Britannian listoilla kolmansiksi.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ykköspuoli
Nro Nimi Tekijä(t) Laulu Kesto
1. Hully Gully   Fred Smith/Cliff Goldsmith Mike Love 2:22
2. I Should Have Known Better   John Lennon/Paul McCartney Carl Wilson/Al Jardine 1:40
3. Tell Me Why   Lennon–McCartney Jardine/C. Wilson 1:46
4. Papa-Oom-Mow-Mow   Carl White/Al Frazier/Sonny Harris/Turner Wilson Jr. Brian Wilson/Love 2:18
5. Mountain of Love   Harold Dorman Love 2:51
6. You've Got to Hide Your Love Away   Lennon–McCartney Dennis Wilson 2:56
7. Devoted to You   Boudleaux Bryant Love/B. Wilson 2:13
Kakkospuoli
Nro Nimi Tekijä(t) Laulu Kesto
1. Alley Oop   Dallas Frazier Love 2:56
2. There's No Other (Like My Baby)   Phil Spector/Leroy Bates B. Wilson 3:05
3. Medley: I Get Around/Little Deuce Coupe   Brian Wilson/Mike Love/Roger Christian Love 3:12
4. The Times They Are a-Changin'   Bob Dylan Jardine 2:23
5. Barbara Ann   Fred Fassert B. Wilson/Dean Torrence 3:23

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. '. The Beach Boys' Party!/Stack-O-Tracks kansitekstit: David Leaf, 1990.