Baumolin tauti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Baumolin taudilla tarkoitetaan taloudellista ilmiötä, jossa tuottavuuden ja palkkojen kasvaessa useilla talouden aloilla palkkoja joudutaan nostamaan myös niillä aloilla, joilla tuottavuuden kasvua ei ole juuri tapahtunut. Palkannostopaine johtuu siitä, että tuottavuudeltaan heikommat alat joutuvat kilpailemaan työvoimasta muiden alojen kanssa.

Ilmiön seurauksena useiden palvelualojen kustannukset kasvavat pitkällä aikavälillä inflaatiota nopeammin. Kysynnän hintajoustosta riippuen nämä palvelut joko kattavat yhä suuremman osuuden nimellisestä bruttokansantuotteesta tai hiljalleen katoavat talouden piiristä. Jälkimmäisessä tapauksessa palvelut voivat jäädä kustannusnousun myötä vain rikkaimpien saavutettaviksi tai markkinoiden ulkopuolelle harrastelijoiden puuhasteluksi.

Osuvia esimerkkejä matalan hintajouston työvoimaisista palveluista ovat terveydenhuolto ja koulutus, joiden osuus bruttokansantuotteesta on noussut viime vuosikymmeninä liki kaikissa OECD-maissa. Korkean hintajouston palveluihin taas kuuluvat esimerkiksi korkealuokkaiset käsityönä valmistetut huonekalut ja tekstiilit.

Baumolin ilmiön on katsottu liittyvän etenkin sellaisiin työvoimaintensiivisiin palveluihin, joilla tuottavuuden kasvu on vähäistä verrattuna sektoreihin, joilla tapahtuu esimerkiksi tekniikan kehityksen aiheuttamaa tuottavuuden kasvua. Käytännössä Baumolin tautia ei voida lopullisesti ratkaista kehittämällä tuottavuutta tai alentamalla palkkoja, vaan ilman julkisen sektorin tukea tai hyväntekeväisyyttä tietyt palvelut yksinkertaisesti katoavat suurten massojen ulottuvilta.

Ilmiö on nimetty yhdysvaltalaisen kansantaloustieteilijän William J. Baumolin mukaan, joka yhdessä William G. Bowenin kanssa kuvasi sen ensi kertaa 1960-luvulla.

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.