Batucada

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Batucada on brasilialaisen samban alalaji, jota soitetaan erikokoisilla ja -näköisillä rummuilla ja muilla lyömäsoittimilla ilman melodiaa. Tyypillisesti bateriassa (vapaasti suomentaen rumpuryhmä) on useita kymmeniä (harjoituksissa tai pienemmissä ryhmissä) tai jopa satoja (karnevaaleilla) soittajia ja jokaisella on yksi soitin. Batucada periytyy Afrikasta.

Batucadalle luonteenomaista on erittäin nopea tempo, noin 140–160 iskua minuutissa.

Batucada-bateriassa on laaja valikoima erilaisia lyömäsoittimia. Batucadassa käytettäviä soittimia ovat muun muassa:

  • Repinique, korkeaääninen tom-tom, jonka soittaja on yleensä baterian johtaja. Soitetaan yhdellä kapulalla ja kädellä.
  • Surdo, iso bassorumpu, jonka läpimitta on yleisimmin 50–70 cm. Isossa bateriassa surdon kokoja ja tehtäviä on vähintään kaksi, useimmiten kolme tai neljä. Soitetaan yhdellä isolla nuijalla.
  • Caixa, matala rumpu, jonka kalvon pinnalla on rautalankaa korostamassa äänen voimakkuutta ja värähtelyä. Muistuttaa virvelirumpua, mutta caixaa soitetaan rautalangan puolelle. Soitetaan kahdella kapulalla.
  • Tamborim, pieni rumpu, jolla soitetaan erilaisia kuvioita ja aksentteja perusrytmin päälle. Soitetaan joko kapulalla tai useammin taipuisalla muovisella "risulla".
  • Chocalho on yleisnimitys erilaisille sihiseville ja rahiseville hiekkaputkille (ganzá)ja kiliseville soittimille (rocar).
  • Agogô, monikelloinen lehmänkello. Soitetaan yhdellä kapulalla.
  • Cuicá on ehkä batucadan, samban ja muun brasilialaisen musiikin tunnetuin soitin. Useimmat ovat yleensä kuulleet sen äänen, mutta eivät tiedä mistä se tulee. Cuicá on yksikalvoinen rumpu, jonka sisällä on bambutikku, joka on nahkakalvossa kiinni. Tikkua hangataan kostealla liinalla ja samanaikaisesti painellaan nahkakalvoa, näin saadaan aikaiseksi vinkuva tai haukahtelevalta kuulostava ääni. Cuicán ääni on hyvin persoonallinen ja ainutlaatuinen.
  • Apito, pieni pilli, jolla baterian johtaja herättää soittajien huomion ja jonka avulla hän kertoo mitä seuraavaksi tulee soittaa.

Nämä ovat nyky-batucadan perussoittimia, lisäksi käytetään jonkin verran myös muita soittimia, joskin niiden heikon kuuluvuuden takia niitä käytetään vain estetiikan vuoksi. Tällaisia soittimia ovat muun muassa pandeiro (tamboriinin näköinen rumpu, jossa kalvo ja pienet lautasen malliset kellot reunalla) ja reco-reco (guiron tapainen soitin, jota "raavitaan" kapulalla).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Koskiala ja Urpo Häyrinen: Samba ja Rion karnevaalit. Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2432-x.