Bassibasuukki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bassibasuukkeja 1800-luvun lopun postikortissa.
Konstantin Makovski: Bulgarialaiset marttyyrittaret, 1877. Venäläissotilaiden värväämistä kannustamaan tehty propagandistinen maalaus esittää afrikkalaistaustaisia bassibasuukkeja raiskaamassa nauraen bulgarialaisia naisia.

Bassibasuukit (turk. başıbozuk, "johtajaton, liittämätön, järjestäytymätön") olivat Ottomaanien valtakunnan armeijassa palvelleita palkkasotureita, jotka tunnettiin kurittomuudestaan. [1]

Termiä käytettiin alunperin siviileistä ja sillä tarkoitettiin kodittomia kulkureita ja kerjäläisiä, jotka olivat saapuneet valtakunnan etäisistä provinsseista Istanbuliin etsimään toimeentuloa. Krimin sodan sytyttyä vapaaehtoisyksikköjä värvättiin samankaltaisista väestönosista ja nimitys siirtyi sotilaskäyttöön. Värvätyt olivat lähinnä albaaneja, kurdeja ja tšerkessejä, mutta heitä tuli myös muualta Lähi-idästä sekä pohjois-Afrikasta. Bassibasuukkiyksiköt eivät kuuluneet armeijan vakinaiseen väkeen. Värvätyn vapaaehtoisen tuli aseistaa itsensä, ja ratsuväenyksikköön pyrkiessään värvätyllä tuli olla oma hevonen. Bassibasuukkiyksiköillä oli myös omat keskuudestaan valitut johtajansa. Heidän univormunsa eivät olleet säädeltyjä, ja bassibasuukkisotilaat muistetaan myös kirjavista ja värikkäistä asuistaan, joiden vuoksi he olivat suosittuja historiamaalauksien aiheita.[1]

Sodan aikana bassibasuukit alkoivat kerätä huonoa mainetta kurittomuudellaan sekä taistelun aikana että siviilien keskuudessa. Bassibasuukit syyllistyivät raakuuksiin sotavankeja kohtaan sekä siviiliväestön rosvoamiseen ja raiskauksiin Krimillä ja Bulgariassa. Osmaniarmeija pyrki tuomaan normaalin sotilaskurin myös bassibasuukkiyksiköihin, mutta yritykset eivät tuottaneet tulosta. Seurauksena bassibasuukkiyksiköt lakkautettiin pian Turkin sodan (1877-1878) jälkeen.[1]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trivia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana bassibasuukki tunnetaan hyvin myös Kapteeni Haddockin käyttämänä haukkumasanana Tintti-sarjakuvissa, joissa siitä esiintyy erilaisia kirjoitusasuja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gibb, Krames, Levi-Provencal, Schacht: The Encylopaedia of Islam, vol I (A-B), s. 1077. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3.