Bassaricyon neblina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bassaricyon neblina
Olinguito ZooKeys 324, solo.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Puolikarhut Procyonidae
Suku: Olingot Bassaricyon
Laji: neblina
Kaksiosainen nimi
Bassaricyon neblina
(Helgen, 2013)
Levinneisyyskartta
ZooKeys-distribution of B. neblina.jpg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Bassaricyon neblina Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Bassaricyon neblina Commonsissa

Bassaricyon neblina on hiljattain erilliseksi lajiksi tunnistettu puolikarhuihin kuuluva eteläamerikkalainen petoeläin. Sen tieteellinen lajikuvaus julkaistiin 15. elokuuta 2013[1], jolloin asiasta tiedotettiin laajasti.[2][3][4] Bassaricyon neblina on pienempi kuin muut olingojen suvun lajit ja myös koko puolikarhujen heimon pienin laji. Sitä esiintyy Andien pohjoisosissa keskisestä Kolumbiasta Ecuadorin länsiosiin. Bassaricyon neblina oli ensimmäinen uusi havaittu eteläamerikkalainen lihaa syövä nisäkäslaji 35 vuoteen. Lajin yksilöitä oli ollut esillä muun muassa eläintarhoissa, mutta ne oli aiemmin sekoitettu muihin olingolajeihin.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bassaricyon neblina kuuluu olingojen sukuun,[5], ja on kooltaan pienempi kuin muut olingot.[3] Se painaa keskimäärin 900 grammaa ja on puolikarhujen heimon pienin laji[6][3][7]. Sen turkki on paljon karvaisempi kuin suvun muiden lajien; sillä on myös erilainen hampaisto, lyhyempi häntä ja pienemmät korvat kuin lähisukulaisillaan.[8]

Morfologisten erojen perusteella Bassaricyon neblina -laji jaettiin lajikuvauksen yhteydessä neljään alalajiin: Bassaricyon neblina neblina, B. n. osborni, B. n. hershkovitzi ja B. n. ruber[1].

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia esiintyy Andien pohjoisosissa noin 1500–2750 metrin korkeudessa[1] merenpinnasta, kun taas muiden olingojen elinympäristö on huomattavasti alempana[9]. Lajin yksilöitä on havaittu sademetsässä keskisestä Kolumbiasta Ecuadorin länsiosiin[7]. Sen ei uskota olevan vaarassa hävitä sukupuuttoon[3], mutta on arvioitu, että 40 prosenttia sen luontaisista asuinmetsistä on hävitetty[3][9].

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bassaricyon neblina on kaikkiruokainen, mutta pääasiallisesti kasvinsyöjä[4], joka syö lähinnä hedelmiä kuten viikunoita, mutta myös hyönteisiä ja mettä, minkä takia lajin uloste koostuu tyypillisesti mustikan kokoisista papanoista[9][7]. Lajin uskotaan olevan parhaiten yksinään viihtyvä yöeläin[4]:29:30 . Bassaricyon neblina vaikuttaa viettävän aikansa lähes yksinomaisesti puissa[4][1]. Sillä on yksi maitorauhanen, ja sen uskotaan synnyttävän yhden poikasen kerrallaan[4][1][7].

Löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bassaricyon neblinan tunnistamisesta omaksi lajikseen tiedottivat 15. elokuuta 2013 Smithsonianin-instituutin National Museum of Natural Historyn kuraattori Kristofer Helgen ja Pohjois-Carolinan luonnontieteiden museon olingoasiantuntija Roland Kays avustajineen[10][11][3][4][12]. Helgen havaitsi Bassaricyon neblinan sukunsa muista lajeista erilliseksi lajiksi tehtyään DNA-testin Chicagon Field Museum of Natural Historyssa säilytetyille yksilöille[7].

Osittain kaikkiruokaisena lajina Bassaricyon neblina oli 35 vuoteen ensimmäinen Amerikan mantereelta tunnistettu uusi lihaa syövä nisäkäslaji[4][3]. Sitä ei ollut aiemmin ymmärretty omaksi lajikseen, vaikka siitä oli tehty jatkuvasti havaintoja ja sitä oli jopa pidetty julkisesti esillä. Aiemmin se oli sekoitettu sukulaisiinsa olingoihin. Tällainen yleisölle näytteillä ollut yksilö oli Washington National Zoological Parkissa asunut ja useissa muissa eläintarhoissa kiertänyt Ringerl, jota tutkijat olivat turhaan yrittäneet saada lisääntymään muiden olingojen kanssa ymmärtämättä, että kyseessä olivat eri lajit.[4][8] Ringerl kuoli vuonna 1976.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e "Taxonomic revision of the olingos (Bassaricyon), with description of a new species, the Olinguito" (15. elokuuta 2013). ZooKeys 324: 1–83. doi:10.3897/zookeys.324.5827.  (englanniksi)
  2. Cutest Carnivora Mammal Discovered Called 'Olinguito' (englanniksi)
  3. a b c d e f g For the First Time in 35 Years, A New Carnivorous Mammal Species is Discovered in the American Continents Smithsonian Magazine. 15. elokuuta 2013. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Roland Kays. Press conference at North Carolina Museum of Natural Sciences. Livestream (video). 15. elokuuta 2013 [1] (englanniksi)
  5. K.-P. Koepfli, M. E. Gompper, E. Eizirik, C.-C. Ho, L. Linden, J. E. Maldonado, R. K. Wayne (2007-06). "Phylogeny of the Procyonidae (Mammalia: Carvnivora): Molecules, morphology and the Great American Interchange". Molecular Phylogenetics and Evolution 43 (3): 1076–1095. doi:10.1016/j.ympev.2006.10.003. PMID 17174109.  (englanniksi)
  6. a b Borenstein, Seth. "Adorable New Mammal Species Found 'In Plain Sight'", ABC News, 15. elokuuta 2013. Luettu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  7. a b c d e Olinguito: 'Overlooked' mammal carnivore is major discovery 15. elokuuta 2013. BBC News. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  8. a b Sample, Ian. Carnivore 'teddy bear' emerges from the mists of Ecuador. Guardian. 15. elokuuta 2013 (englanniksi)
  9. a b c New cute furry mammal species discovered 15. elokuuta 2013. CNN. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  10. Kim, Meeri. "Smithsonian unearths a new species of mammal: The olinguito", 16. elokuuta 2013. Luettu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  11. "New animal discovered in Andes". Luettu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)
  12. A new mammal. Peekaboo The Economist. 17. elokuuta 2013. Viitattu 16. elokuuta 2013. (englanniksi)