Barokkiviulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Barokkiviulu

Barokkiviulu on nykyään yleisessä käytössä oleva nimitys viululle, joka rakenteeltaan ja soinniltaan vastaa 1600-luvulta 1800-luvun alkupuolelle käytössä ollutta viulutyyppiä. Tämä ajanjakso käsittää siis barokin (musiikin historiassa n. 1600-1750) lisäksi myös klassismiksi kutsutun (n. 1750-1820) aikakauden. Barokin aikana käytössä olleita jousityyppejä kutsutaan barokkijousiksi ja klassismin aikaisia klassisiksi jousiksi. Leuka- ja olkatukia ei barokin tai klassismin aikaan käytetty.[1]

Barokkiviulun ja nykyviulun erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein sointiin vaikuttava rakenne-ero barokkiviulun ja nykyviulun välillä on nykyviulun huomattavasti suurempi kielten jännitys: ero on noin 25 prosenttia.lähde? 1800-luvulla romanttinen sävellystyyli sekä konserttien siirtyminen yhä suurempiin saleihin vaativat muutoksia viulunkin rakenteeseen äänenvoimakkuuden lisäämiseksi. Viulun kaulaa pidennettiin ja kestävyyden varmistamiseksi se käännettiin kaikukoppaan nähden jyrkempään kulmaan alaspäin. Kaulan kiinnitys toteutettiin liimaamalla barokkiviulun ruuvikiinnityksen sijaan. Kaulan muutosten vuoksi myös tallaa oli korotettava ja otelautaa pidennettävä. Tallaa siirrettiin myös taemmas. Barokkiviulun kaikukoppa ei tätä kasvanutta kielten jännitystä olisi kestänyt, joten bassopalkki oli vaihdettava 2–3 kertaa tukevampaan. Myös äänipinna piti tehdä paksummaksi ja siirtää tallan mukana taemmas. Selvää oli, että barokkiviulun suolikielet oli vaihdettava metallisiin. Kohonneen viritystason vuoksi metallisia E-kieliä tosin oli käytössä jo 1700-luvun lopulla; barokin ajan viritystaso oli noin puoli sävelaskelta nykyistä matalampi, klassisella kaudella tältä väliltä.

Kohonneesta kielten jännityksestä riippumattomia eroja barokki- ja nykyviulun välillä ovat nykyviulun ohennetut kansi ja pohja, joissain tapauksissa suurennetut f-aukot, kaarevampi talla sekä kovemmasta materiaalista valmistetut otelauta ja kielenpidin.

Jousi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisesti merkittävin ero barokki- ja nykyviulun välillä syntyy erilaisesta jousesta. Barokkiviulun jousi on nykyjousta lyhyempi ja kaarevampi ja siinä on nykyjousta vähemmän jouhia.[2] Se on myös valmistettu taipuisammasta puusta.lähde?

Sointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barokkiviulun sointi on nykyviulua hiljaisempi, mutta kirkkaampi, värikkäämpi ja selkeämpi. Myös vapaiden kielten sointi poikkeaa vähemmän sormitettujen kielten soinnista kuin nykyviulussa. Nopeat kuviot ja soinnut välittyvät kuulijalle paremmin.

Barokkiviulu nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinnostus barokkiviulua, kuten muitakin ns. periodisoittimia, kohtaan alkoi ammattimuusikoiden keskuudessa kasvaa voimakkaasti 1950-luvulla. Ongelmana oli se, että lähes kaikki vanhat viulut oli uudelleen rakennettu nykyaikaisen mallisiksi; hyvä alkuperäiskuntoinen barokkiviulu on siten erittäin harvinainen. Niinpä nykyviuluiksi muutettuja vanhoja viuluja on palautettu alkuperäiseen tilaansa — mikä ei tosin aina ole mahdollista — tai jopa uudehkoja viuluja on rakennettu uudelleen barokkiviuluiksi. Vanhojen mallien mukaisia kopioita valmistetaan myös paljon.

Suomessa barokkiviuluja käyttävät muun muassa Suomalainen Barokkiorkesteri, Helsingin Barokkiorkesteri, Kuninkaantien muusikot sekä Opus X -yhtye/orkesteri.

Kansainvälisestikin tunnettuja suomalaisia barokkiviulisteja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]