Barnett Newman
Barnett Newman (synt. Baruch Newman, 29. tammikuuta 1905, New York, Yhdysvallat — 3. heinäkuuta 1970 New York)[1] oli yhdysvaltalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä, jota pidetään abstraktin maalaustaiteen eräänä merkittävimmistä edustajista kotimaassaan toisen maailmansodan jälkeen. Newmanille tunnusomaista ovat pelkistetyt maalaukset, joissa usein ohut pystysuora viiva lävistää laajan, yksivärisen kuvapinnan.[2]
Tausta [muokkaa]
Baruch Newman syntyi puolalaisten maahanmuuttajien perheesen New Yorkissa. Hän opiskeli Art Students League of New York:ssa 1922-1926 sekä City College of New Yorkissa, josta hän valmistui 1927. Työskenneltyään aluksi isänsä vaateliikkeessä, hän alkoi vähitellen päätoimiseksi taidemaalariksi 1930-luvulla.[1]
Ura [muokkaa]
Newman oli Subject of the Artist -taidekoulun eräs perustajista yhdessä William Baziotesin, Robert Motherwellin ja Mark Rothkon kanssa. Koulu aloitti toimintansa 1948 pitäen avoimia luentoja ja kokoontumisia muille taiteilijoille.[1]
Newman kehitti mystisen abstraktien tyyliä 1940-luvulla ja hänen läpimurtonaan pidetään maalausta Onement I vuodelta 1948. Maalauksessa oranssi viiva lävistää pystysuorassa tummanpunaisen kuvapinnan. Tästä geometrisesta tyylistä tulikin Newmanin tavaramerkki. Newmanin ensimmäinen oma taidenäyttely New Yorkissa vuonna 1950 herätti jopa vihamielisyyttä, eikä hänen taidettaan aina ymmärretty. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla Newmanin työt alkoivat kuitenkin vaikuttaa muihinkin taiteilijoihin, kuten Ad Reinhardtin, Clyffort Stillin, Frank Stellan sekä Larry Poonsin tuotantoon. Lopullisesti Newmanin maineen vahvisti 14 maalauksen sarja, Stations of the Cross (1966), joka on esillä New Yorkin Guggenheim-museossa.[1]
