Bariumkarbonaatti
| Bariumkarbonaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BaCO3 |
| Moolimassa | 197,34 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Tiheys | 4,43 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene[1] |
|
|
|
Bariumkarbonaatti (BaCO3) on barium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa lasitteiden ja muiden bariumyhdisteiden valmistuksessa. Bariumkarbonaattia esiintyy luonnossa witeriittimineraalina.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bariumkarbonaatti on huoneenlämpötilassa kiteistä valkoista ainetta. Sillä on useita kidemuotoja. Huoneenlämpötilassa pysyvä on alkeiskopiltaan rombinen γ-muoto, joka muuntuu kuumennettaessa 803 °C:ssa heksagonaaliseksi β-bariumkarbonaatiksi. β-Bariumkarbonaatti muuttuu kuutiolliseksi α-muodoksi 910 °C:n lämpötilassa. Yli 1 000 °C:n lämpötilassa yhdiste alkaa hajota bariumoksidiksi ja hiilidioksidiksi. Bariumkarbonaatti ei liukene veteen, mutta liukenee laimeisiin happoliuoksiin ja ammoniumioneja sisältäviin liuoksiin.[1][2]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teollisuudessa bariumkarbonaattia valmistetaan saostamalla liukoisten bariumsuolojen, kuten bariumsulfidin tai bariumkloridin, liuoksista natriumkarbonaatin avulla. Tämän jälkeen saostunut bariumkarbonaatti suodatetaan ja kuivataan. Näin valmistettuna on epäpuhtautena usein rikkiä. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on bariumsulfaatin kuumennus kaliumkarbonaatin kanssa.[1][2][3]
- BaS + Na2CO3 → BaCO3 + Na2S
- BaSO4 + K2CO3 → BaCO3 + K2SO4
Bariumkarbonaattia käytetään erityisesti lasitteiden ja erikoislasien valmistamiseen. Sitä käytetään myös metallurgian prosesseissa fluksina, pigmenttinä, sulfaattien saostamiseen vesistä, täyteaineeksi paperiin ja kumiin, ilotulitteissa vihreän värin aikaansaamiseksi, tuholaismyrkkynä ja muiden bariumyhdisteiden kuten pietsosähköisen materiaalin bariumtitanaatin valmistamiseen.[1][2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 369. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Robert Kresse, Ulrich Baudis, Paul Jäger, H. Hermann Riechers, Heinz Wagner, Jochen Winkler & Hans Uwe Wolf: Barium and Barium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 6.4.2013
- ↑ a b Patrick M. Dibello, James L. Manganaro, Elizabeth R. Aguinaldo, Tariq Mahmood & Charles B. Lindahl: Barium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 6.4.2013
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 116. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.4.2013). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bariumkarbonaatin kansainvälinen kemikaalikortti
- Bariumkarbonaatin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 26.12.2014.