Barentsin alue

Barentsin alue käsittää maa-alueet Barentsinmeren ympärillä ja pohjoiskalotissa. Nimi otettiin käyttöön poliittisista syistä kansainvälisen yhteistyön vakiinnuttamiseksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Alue ulottuu lännestä Norjan Nordlandista itään Novaja Zemljaan ja Uralvuoristoon ja etelään Pohjanlahteen sekä suuriin järviin Laatokkaan ja Äänisjärven^[1]. Alueella asuu kuusi miljoonaa ihmistä levittäytyneenä 1,75 miljoonan km²:n alueelle. Väestöstä kolme neljäsosaa asuu Venäjällä, ja saman verran pinta-alasta on Venäjällä.

Hankkeeseen kuuluu Barentsintie Norjan Bodøstä Ruotsin Haaparannan ja Suomen Tornion kautta Venäjälle Kuolan niemimaalle Murmanskiin.

Alueellinen yhteistyö, Barentsin yhteistyö, aloitettiin virallisesti 11. tammikuuta 1993 Norjan aloitteesta ulkoministeri Thorvald Stoltenbergin kaudella. Yhteistyöhön kuuluu kaksi pääorganisaatiota, Barentsin neuvosto (Barents Euro-Arctic Council, BEAC) joka on Suomen, Norjan, Venäjän ja Ruotsin hallitusten välinen yhteistyöelin, sekä Barentsin aluekomitea (Barents Regional Committee, BRC) joka koordinoi yhteistyötä alueneuvoston kokousten välillä.^[2]

Yhteistyötä vetävät neljä maata vuorotellen. Norjan osallistumista koordinoi Barentsin sihteeristö Kirkniemessä Finnmarkin läänissä. Ruotsin ja Suomen osallistumista hallinnoivat Ruotsissa lääninhallitukset Uumajassa Västerbottenin läänissä ja Luulajassa Norrbottenin läänissä sekä Suomen puolella maakuntaliitot Lapin maakunnassa Rovaniemellä Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa ja Kainuussa Kajaanissa.