Banská Štiavnica

Banská Štiavnica (unk. Selmecbánya, saks. Schemnitz) on kaupunki Slovakian keskiosissa. Vuoden 2005 lopussa siellä oli 10 674 asukasta.^[1] Kaupunki on hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki ja Unescon maailmanperintökohde. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan asukkaista 93,9% oli slovakkeja ja 2,0% romaneja. Tšekkien osuus oli 0,6% ja unkarilaisten 0,4%. Uskonnoltaan 65,0% ihmisistä ilmoitti olevansa katolisia ja 7,6% protestantteja; 18,9% ei ilmoittanut mitään uskontoa.^[2]

Kolminaisuuden aukio

Banská Štiavnica sijaitsee luonnollisten muurien ympäröimänä muinaisen tulivuoren romahtaneessa kalderassa. Sen historia kutoutuu läheisen rikkaan hopeamalmiesiintymän hyödyntämiseen. Alueella on ollut asutusta jo neoliittisilta ajoilta asti. Keltit perustivat ensimmäisen kaivoskylän 300-luvulla eaa. Keskiajalla kaupunki oli Unkarin merkittävin kullan ja hopean tuottaja. Turkkilaiset yrittivät valloittaa sen useita kertoja, ja siksi kaupunkia linnoitettiin voimakkaasti 1500-luvulla.

Kaivosteollisuus kehittyi alueella innovatiivisesti. Ruutia käytettiin siellä vuonna 1627 ensimmäistä kertaa Euroopassa malmin louhintaan. Vuonna 1782 kaupunki oli Unkarin kolmanneksi suurin; varsinaisessa kaupungissa oli 23 000 asukasta, ja ympäristö mukaan lukien asukkaita oli yhteensä 40 000. Kaivostoiminnan ehtyminen kuihdutti kaupunkia seuraavien vuosisatojen aikana.