Baltian herttuakunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baltian herttuakunta
Vereinigtes Baltisches Herzogtum
19181918
United Baltic Duchy flag.svg   Baltic coat of arms.svg
Baltian herttuakunnan lippu Baltian herttuakunnan vaakuna
Meyerbaltikum.jpg
Osa Saksan keisarikunta
Pääkaupunki Riika
Uskonnot Luterilaisuus
Yleisimmät kielet saksa
Edeltäjä(t) Flag of the German Empire.svg Ober Ost
Seuraaja(t) Latvia
Viron lippu Viro

Baltian herttuakunta oli vuonna 1918 Latvian ja Viron alueet käsittänyt baltiansaksalaisten johtama lyhytikäinen valtio, jonka itsenäisyyden tunnusti vain Saksan keisarikunta. Valtio lakkasi olemasta saksalaismiehittäjien alkaessa poistua Baltiasta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet maat 12. huhtikuuta 1918.

Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa oli miehittänyt Baltian. Viron ja Liivinmaan ritarikunnat kutsuivat Tallinnaan ja Riikaan koolle maakokoukset, joissa valittiin edustajat 12. huhtikuuta Riiassa kokoontuneeseen maaneuvostoon. Maaneuvosto hyväksyi Wilhelm II:lle osoitetun pyynnön tehdä Virosta ja Liivinmaasta perustuslaillinen valtio, joka olisi personaaliunionissa Preussin kuninkaaseen.[1] Saksa ja Neuvosto-Venäjä olivat lopettaneet keskinäisen sotansa 27. elokuuta 1918 Brestin rauhansopimuksella, jossa Neuvosto-Venäjä luopui kaikista oikeuksistaan Viroon ja Liivinmaahan. Baltiansaksalaiset anoivat keisari Wilhelm II:ta ryhtymään Baltian herttuaksi, mutta sen sijaan hän tunnustikin alueen itsenäiseksi 22. syyskuuta 1918. Herttuan virka aiottiin antaa tämän jälkeen Mecklenburg-Schwerinin herttua Adolf Friedrichille, joka oli kuulunut Saksalais-baltialaisen yhdistyksen johtokuntaan.[2]

Vuoden 1918 syksyllä sota näytti kääntyvän Saksan tappioksi, ja valtakunnankansleriksi nousi liberaali Badenin prinssi Maximilian von Baden. Tämä merkitsi pehmeämpää politiikkaa Saksassa, mikä näkyi myös miehitetyillä alueilla. Baltiansaksalainen siviilihallinto sai vallan Baltian sotilashallinnolta 17. lokakuuta. Riian maaneuvosto sai vallan 8. armeijalta, joka siirtyi pois Tartosta. Baltiansaksalaiset pelkäsivät menettävänsä Saksan sotilaallisen tuen pian. Tästä syystä yritettiin saada tukea paikalliselta väestöltä, mutta näiltä ei tukea juuri tullut. Aateliskuntien Tukholman edustaja von Stryk kiersi Tukholman lähetystöjä yrittäen saada Baltian valtiolle ympärysvaltojen tuen. 5. marraskuuta maaneuvosto kokoontui Riiassa ja julistautui vallan korkeimmaksi käyttäjäksi. 7. marraskuuta se asetti hallitukseksi hoitoneuvoston, jonka puheenjohtajaksi tuli paroni Adolf Pilar von Pilchau.[3] Saksan valtiopäivät asettuivat kuitenkin valtion perustamista vastaan, koska sitä pidettiin Brest-Litovskin rauhansopimuksen vastaisena. Varsinaisesti Baltian herttuakunnan hanke ei ehtinytkään toteutua ennen Saksan romahtamista myöhemmin marraskuussa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mirko Harjula: Viro 1914-1922. Maailmansota, vallankumoukset, itsenäistyminen ja vapaussota. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-085-1.
  • Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zetterberg 2007, s. 503
  2. Harjula 2009, s. 105
  3. Harjula 2009, s. 106
  4. Zetterberg 2007, s. 504