Balthasar Russow

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liivinmaan kronikka: 1584
Chronica der Provinz Lyfflandt
Liivinmaan kronikan kansilehti.
Liivinmaan kronikan kansilehti.
Alkuperäisteos
Kirjailija Balthasar Russow
Kieli alasaksa
Genre kronikka
Julkaistu 1578
Sivumäärä 422
Suomennos
Suomentaja Timo Reko
Kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Julkaistu 2004
ISBN 951-746-652-8
Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 1006
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Balthasar Russow (? Tallinna24. marraskuuta 1600 Tallinna) oli virolainen pappi ja kronikoitsija. Vuodesta 1563 hän toimi Tallinnan Pyhän Hengen seurakunnan pappina ja vuodesta 1566 kirkkoherrana kuolemaansa asti. 1578 Russow julkaisi Rostockissa kotimaansa historiaa käsittelevän teoksen Chronica der prouintz Lyfflandt eli Liivinmaan kronikka. Se kirjaa tapahtumia muodostumassa olevassa Virossa 1200-luvulta kirjoittajan omiin päiviin asti. Siitä on kaksi vironnosta: varhaisempi Kaarel Leetbergin käännös on 1920-luvun alusta, ja Dagmar ja Hermann Stockin käännös ilmestyi 1967. Vaikka kronikkaa ei alun perin kirjoitettu viroksi, se luetaan vironkielisen kirjallisuuden perusteoksiin.[1] Kirjasta on ilmestynyt suomennos vuonna 2004 nimellä Liivinmaan kronikka: 1584.[2] Jaan Kross kirjoitti Russowin elämästä ja työstä pääteoksensa Uppiniskaisuuden kronikka.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Russowin tarkaa syntymäaikaa ei tiedetä[3][4]. Syntymäajaksi on ehdotettu vuosia 1520–1525, 1530 tai 1542–1543. Hänen kansallisuudestakaan ei ole täyttä varmuutta, mutta viime aikojen tutkimuksen mukaan hän oli virolainen. Häntä pidettiin aiemmin saksalaisena, koska hän käytti teoksessaan hyvää saksan kieltä ja koska Balthasar oli tyypillinen saksalainen nimi tuohon aikaan. Lisäksi hänen sukunimensä Russow voitiin yhdistää Pohjois-Saksan Mecklenburgiin. Kuitenkin monet hänen arvostelijansa viittasivat häneen usein "ei-saksalaisena", nimityksellä jota käytettiin Liivinmaan alkuperäisväestöstä. Paul Johansenin mukaan Balthasar oli Simon Rissowin poika. Simon Rissowin juuret taas olivat lähellä Tallinnaa sijainneessa Kurglan kylässä, jossa oli Rysz- tai Russe-nimiselle suvulle kuuluneet kaksi kolmen koukun kokoista tilaa. Russowin tiedetään käyttäneen allekirjoituksissaan sukunimeä, joka lausutaan Ryssouw tai Rysow. Tilat olivat varsin suuria, ja ne olivatkin luultavasti vapaatalonpoikien omistamia. Simon Rissowe muutti Tallinnaan vuoden 1550 paikkeilla, ja hänellä tiedetään olleen suuri omaisuus. Russowin äidistä ei ole säilynyt varmoja tietoja.[3]

Russow opiskeli Stettinin pedagogiassa eli sisäoppilaitoksessa vuosina 1559–1562. Hän jätti koulun kesken tuntemattomasta syystä. Stettinin akatemian rehtorin Tallinnan kaupunginraadille osoittaman kirjeen mukaan Russow oli karannut akatemiasta maksamatta opiskelumaksuaan.[4] Vuonna 1562 hänet valittiin Tallinnan Pyhän Hengen seurakuntaan apulaispapiksi. Pappivihkimyksensä hän vuoden 1563 maalis- tai marraskuussa, ja 3. maaliskuuta 1563 hänestä tuli kirkkoherra ja köyhäinkassan hoitaja. Hän oli tässä virassa 33 vuotta eli kuolemaansa saakka vuonna 1600. Kaupunginraadin pöytäkirjoissa mainitaan Russowin kuolleen 25. maaliskuuta 1600 kärsittyään puristuksesta rinnassa.[3]

Russow avioitui 14. heinäkuuta 1571 paikallisen varakkaan porvarin Hans von Gandersenin tyttären kanssa. Avioliitosta syntyi viisi lasta. Vuonna 1580 Tallinnassa riehunut rutto tappoi Russowin vaimon ja kaksi lasta. Russow meni uusiin naimisiin vuonna 1582 piispa Johan Robert Gelderin tyttären kanssa[3], ja sai tätä kautta pienen moision ja myllyn isännyyden myötäjäisinä[4]. Uusi vaimo kuoli vuonna 1590 ja tämän lisäksi hänen lapsistaan oli elossa enää vanhin poika. Russow meni vielä kerran naimisiin vuonna 1593 pormestari Heinrich von Lohnin sisarentyttären kanssa ja varmisti näin nousunsa Tallinnan yläluokan kärkeen.[3]

Russowin kronikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginraadin pöytäkirjoista selviää, että Russow teki kronikkaansa kaupunginraadin tietäen. Kaupunginraadilla oli tarve selittää Ruotsin puolelle siirtyminen Baltian valtatyhjiössä. Russowin itsensä mukaan hän kirjoitti kronikkansa, jotta kristinuskon tulo saksalaisten mukana ei unohtuisi ja tulevatkin polvet tietäisivät, miksi Tallinna asettui Ruotsin puolelle. Kronikka kattaa Russowin mukaan noin 400 vuotta, vuodesta 1158 vuoteen 1583. Kronikka alkaa kristinuskon tulosta Liivinmaalle ja kertoo sen jälkeen Liivinmaan valloitusta seuranneesta piispan ja Saksalaisen ritarikunnan eripurasta. Vuonna 1500 saksalaiset saivat voiton venäläisistä, mikä merkitsi lähes puolen vuosisadan mittaista rauhan ja kukoistuksen aikaa Liivinmaalla. Rauha päättyi vuoteen 1558, ja 1560 ritarikunta kärsi tappion venäläisille Ernesissä, mikä johti ritarikuntavaltion luhistumiseen ja Liivinmaan alueiden päätymiseen Venäjälle, Puolalle, Tanskalle ja Ruotsille. Kronikka päättyy vuonna 1583 solmittuun rauhaan.[3]

Russow yhdistelee teoksessaan luettelomaista ja laajempaa kerrontaa. Laajempaa kerrontaa on etenkin Russowin omakohtaisista kokemuksista kertovissa kohdissa. Kronikan kieli oli yksinkertaista ja sitä pystyi lukemaan suhteellisen vaivattomasti. Kronikka oli alun perin kirjoitettu keskialasaksalla, josta yritettiin aikoinaan tehdä Baltian yleiskieltä. Kronikan kirjoitusaikaan se oli kuitenkin jo korvautumassa Baltiassa paremmin ymmärretyllä yläsaksalla.[3]

Kronikan ensimmäinen painos ilmestyi Rostockissa August Ferherin kirjapainosta vuonna 1578. Painoksessa oli yhteensä 422 sivua. Kirja myi varsin hyvin, sillä Saksassa oltiin kiinnostuneita Venäjän sodan tuoreista uutisista ja tapahtuneista kauheuksista.[3] Varsinkin Pohjois-Saksassa saatiin ensimmäistä kertaa tietää Liivinmaan tapahtumista kirjan avulla[4]. Kirjasta ilmestyikin toinen painos jo samana vuonna.[5] Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 1584 ilmestyi korjailtu painos, johon Russowin mukaan oli lisätty asioita, jotka unohtuivat edellisestä painoksesta tai jotka eivät vielä silloin olleet hänen tiedossaan. Tämä versio oli 542 sivua pitkä. Siitä oli pyritty myös tekemään tietokirjamaisempi, sillä siitä oli poistettu ensimmäisen painoksen lopussa olleet Russowin pohdiskelut talonpoikien asemasta.[3] Russow pohjasi kronikkansa pääasiassa omiin havaintoihinsa, mutta myös muita lähteitä oli käytössä[6].

Russow ei luettele lähteitään, mutta niitä on jäljitetty vertailemalla käytettyjä sanamuotoja, luetteloita, rakenneyhtäläisyyksiä ja Russowin suoraan lainaamia virkkeitä. Lähteenä käytettiin ainakin Nuorempaa suurmestarikronikkaa ja Vanhempaa Liivinmaan runokronikkaa. Etenkin suurmestarikronikasta on lainattu kohtia sanasta sanaan. Muina lähteinä olivat toimineet myös erilaiset historialliset ja maantieteelliset teokset, kuten esimerkiksi Christianus Bomhoowerin Eine Schonne Lystorie ja Matthäus de Miechowin Sarmatis Monesti. Tiettävästi Russow käytti myös joitakin pelkästään käsikirjoituksina levinneitä teoksia ja muita alkuperäislähteitä.[3]

Russowin kirja sai pääasiassa hyvän vastaanoton, mutta hänen Baltian ylimystöä kohtaan suunnattu arvostelunsa poiki myös vihamiehiä. Heistä merkittävimmät olivat Elert Kruse, Heinrich von Tiesenhausen ja Tönnis Maydell, jotka kaikki kuuluivat Russowin arvostelemaan ryhmään. Kruse ja von Tiesenhausen kirjoittivat molemmat vastateoksen Russowin kronikalle, mutta ne julkaistiin vasta vuonna 1816. Tönnis Maydelliltä on säilynyt Russowille osoitettu kirje, jossa hän haukkuu Russowia "paksupäiseksi talonpoikaistolloksi".[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka (WSOY, 2003) s.1233.
  2. Fennica: Suomen kansallisbibliografia Viitattu 3.6.2010.
  3. a b c d e f g h i j k Balthasar Russow: Liivinmaan kronikka. Suomentanut Timo Reko. Helsinki: Suomalaisen Kirjalliusuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-652-8.
  4. a b c d Jouko Vanhanen, puheenvuoro kansallisarkistossa 27. toukokuuta 2003. Tuglas-seura. Viitattu 3.6.2010.
  5. Tanel Mazur: Russowi kroonika müügis 50 tuhandega Eesti Päevaleht. 16. huhtikuuta 2005. Viitattu 1.6.2010. (viroksi)
  6. Mikko Piippo: Keskiajan historiankirjoitusta uusina suomennoksina Historiallinen Yhdistys. Viitattu 1.6.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]