Ballistiitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alfred Nobel.

Ballistiitti on aseissa käytettävä räjähdysaine, joka ei aiheuta samanlaista savua räjähtäessään kuin ruuti. Ballistiitin keksi ensimmäisenä ruotsalainen kemisti Alfred Nobel, joka rikastui ballistiitin ja dynamiitin avulla yhdeksi maailman rikkaimmista ihmisistä.

1884 Alfred Nobel haki patenttia uudelle ruudin ampuma-aseissa korvaavalle räjähdysaineelle, jonka hän oli nimennyt ballistiitiksi. Uudelle aineelle oli tarjolla laajoja markkinoita sotateollisuudessa.

Frederick Abel.

1889 Nobel sai tietää, että Frederick Abel -nimiselle miehelle oli myönnetty patentti aineesta, jota Nobel piti täysin identtisenä oman ballistiittinsa kanssa. Ainoa ero ballistiitin ja nitroglyseriiniruudiksi kutsutun aineen välillä oli se, että Nobel oli patenttia hakiessaan käyttänyt ilmaisua "nitroselluloosa hyvin tunnetussa liukoisessa muodossa", kun taas Abel oli kirjoittanut hakemukseensa nitroselluloosan olevan liukenematonta. Nobel yritti aluksi neuvotella Abelin kanssa, mutta saatuaan tietää, että kyseiselle aineelle oli myönnetty patentti myös muissa maissa, hänen suhtautumistapansa muuttui kovemmaksi.

Abel myi patenttinsa Britannian kruunulle, jota ei valtion lain mukaan voinut haastaa oikeuteen. Siksi Nobelin oli odotettava, että ensimmäinen ainetta valmistava tehdas rakennettiin. Tehtaan johtaja haastettiin 1890 oikeuteen. Nobel hävisi, mutta vei asian ylempään oikeusasteeseen. Pitkän oikeudenkäynnin jälkeen hän hävisi 1895 tämänkin oikeusjuttunsa ja joutui maksamaan oikeudenkäyntikuluja 22 000 puntaa.