Baldur’s Gate: Dark Alliance II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baldur’s Gate: Dark Alliance II
Dark Alliance II.jpg
Kehittäjä Interplay Entertainment
Black Isle Studios
Julkaisija Interplay Entertainment
Pelisarja Baldur’s Gate
Pelimoottori Dark Alliance Engine
Julkaisupäivä NA 20. tammikuuta 2004
EU 6. helmikuuta 2004
Lajityyppi toimintaroolipeli, hack and slash
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus ESRB: T
Alusta PlayStation 2, Xbox
Jakelualusta DVD
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Baldur’s Gate: Dark Alliance II on Interplay Entertainmentin ja Black Isle Studiosin kehittämä toimintaroolipeli, joka on Forgotten Realms -fantasiamaailmaan sijoittuvan Baldur’s Gate: Dark Alliancen jatko-osa. Interplay julkaisi pelin vuonna 2004 PlayStation 2:lle ja Xboxille.

Dark Alliance -pelit eroavat vain Microsoft Windowsille julkaistusta Baldur’s Gate -sarjasta suuresti keskittymällä roolipelielementtien sijaan enemmän hack and slash -tyyliseen taisteluun. Myös roolipeleille tyypillisiä ominaisuuksia, kuten tasokehitys ja hahmojen erikoistaminen, on mukana kokonaisuutta maustamassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Päähenkilöt törmäävät Baldur’s Gate -kaupunkiin vievällä tiellä karavaaniin, jonka kimppuun on hyökännyt Red Fang -hiisiklaani. Karavaanin ainut eloonjäänyt, soturinainen Keaira, kertoo hiisiklaanin vieneen osan karavaanin matkustajista mukanaan tukikohtanaan pitämiinsä luolastoihin. Sankarit lupaavat Keairalle pelastaa karavaanarit, mukaan lukien karavaanin johtaja Randalla Brasshorn, hiisiklaanin tyrmistä. Kun vangit on vapautettu ja hiisien johtaja Bile-Tooth surmattu, joukko jatkaa matkaa Baldur’s Gaten kaupunkiin.

Toimiteltuaan erinäisiä pienempiä tehtäviä, kuten viemärien tyhjennystä hirviöistä ja Red Fangin hävitystä, sankarit törmäävät Jherekiin, joka palkkaa sankarit tärkeää tehtävää varten. Hän haluaa itselleen neljä maagista, Tulen, Veden, Ilman ja Maan elemettejä symboloivaa esinettä, jotka sijaitsevat eri puolellilla Baldur’s Gaten ympäristöä. Jherek tarvitsee näitä esineitä eri elementtien maailmantasolle vievien porttien luomiseen. Kun kaikki maagiset esineet on löydetty, Jherek palkkaa sankarit matkaamaan elementtien maailmantasolle käynnistämään niissä sijaitsevat energialähteet. Näiden aktivointi on välttämätön vaihe Onyx Towerin luomiseen. Onyx Tower on psyykkisiä kykyjä ja oman tahdon omaava maaginen torni, joka pystyy orjuuttamaan kaikki sen ympäristössä elävät olennot. Jherekin aikomuksena on kutsua torni aineelliseen maailmantasoon ja tuhota se sitten lopullisesti. Päähenkilöt matkustavat eri maailmantasoille, ja surmattuaan lähteitä vartioivat viholliset onnistuvat käynnistämään energialähteet.

Onyx Tower saadaan luotua, mutta se siirtyy välittömästi vampyyri Mordoc Selenmeren hallintaan. Vastatoimena Jherek, varkaiden killan entinen johtaja Kharne ja päähenkilöt hyökkäävät Keep of Pale Nightiin, Mordocin tornilinnoitukseen. Taisteltuaan tiensä linnoituksen tyrmiin sankarit vapauttavat Vahnin, Kromlechin ja Adrinnanan, tyrmiin suljetut ensimmäisen Dark Alliancen sankarit. Hävittyään taistelun Mordoc onnistuu viimeisillä voimillaan pakenemaan Onyx Toweriin, jonka hän siirtää keskelle Baldur’s Gaten kaupunkia.

Joukon palatessa kaupunkiin (jonka nimeksi on muuttunut Mordoc’s Gate) käynnissä on täysi kaaos. Ne, jotka eivät ole ehtineet paeta kaupungista, ovat muuttuneet elävien kimppuun hyökkääviksi epäkuolleiksi. Rakennukset ovat tulessa, ja Onyx Tower seisoo keskellä kaupungin toria. Sankarit taistelevat tiensä kaupungin läpi tornin luo, ja törmäävät ovella Randalla Brasshorniin, jonka Mordocin vartija Xanhast on muuttanut vampyyriksi. Entisen ystävänsä Randallan voitettuaan he hyökkäävät itse tornia vastaan. Raivattuaan tien tornin vartijoiden ja Xanhastin läpi he kohtaavat itse Mordocin viimeisessä taistelussa.

Kun Mordoc ja Onyx Tower on viimein kukistettu, pimeys väistyy ja tornin tahdottomat orjat saavat oman tahtonsa takaisin. Baldur’s Gate on taas turvassa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Henkilöhahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valittavana on viisi soturia, joilla kaikilla on oma uniikki taistelutyylinsä. Lisäksi pelissä on kaksi lisähahmoa, jotka saa avattua pelaamalla pelin läpi eri vaikeusasteilla.

  • Borador Goldhand: Kääpiörogue, joka luottaa taistelussa näkymättömyyteen, räjähteisiin ja varsijouseen.
  • Dorn Redbear: Lähitaistelua suosiva barbaarisoturi. Kokeneenpana pystyy käyttämään kahdenkäden aseita yhdellä kädellä.
  • Vhaidra Uoswiir: Drow-soturi. Käyttää taistelussa pelkkää kehoaan, lyöntejä ja potkuja.
  • Ysuran Auondril: Kuuhaltijamaagi. Käyttää aseiden sijaan mieluummin taikoja ja nostamiaan luurankosotureita.
  • Allessia Faithhammer: Taistelupappi. On tehokkaimmillaan Epäkuolleita ja muita epäpyhiä olentoja vastaan pyhien taikojensa ansiosta.

Avattavat, Forgotten Realms -kirjoista tutut lisähahmot:

  • Drizzt Do’Urden: Drow -mannunvartija, joka käyttää taistelussa lumottuja sapeleitaan Tuiketta ja Jääsurmaa. Avautuu pelattavaksi, kun pelin läpäisee millä tahansa vaikeusasteella.
  • Artemis Entreri: Salamurhaaja ja Drizztin entinen verivihollinen. Taistelee lumottulla miekalla ja tikarilla. Avautuu pelattavaksi, kun pelin läpäisee Extreme-vaikeusasteella.

Baldur’s Gate: Dark Alliance III[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dark Alliance II -pelin lopussa on lyhyt loppunäytös, jossa pappi kertoo Onyx Towerin kohtalosta eräänlaiselle faaraojumalalle, joka uutiset kuullessaan julistaa armeijansa koottavaksi ja hyökkäysjärjestelyt Baldur’s Gatea vastaan valmisteltavaksi. Pelin lopetus viittaa vahvasti mahdollisen kolmannen jatko-osan luomiseen.

Dark Alliance III:n valmistelut olivat jo käynnissä, kunnes Interplay joutui lopettamaan kaiken toiminnan taloudellisten ongelmien vuoksi. Projekti hyllytettiin, eikä sitä ole jatkettu vielä tähän päivään mennessä. Dark Alliance -sarjan oikeudet ovat kuitenkin vielä Interplayn hallussa, ja yhtiö on vihjaillut tekevänsä jatko-osan valmiiksi sitten kun taloustilanne sen sallii.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Dark Alliance -peli sai melko suuren suosion kriitikkojen ja pelaajien keskuudessa, mikä nosti odotuksia jatko-osaa kohtaan. Se piti alun perin julkaista vuoden 2003 joulumarkkinoille, mutta sitä jouduttiin lykkäämään pari kuukautta eteenpäin, vuoden 2004 helmikuuhun tekijäyhtiö Interplayn taloudellisten ongelmien vuoksi. Peli sai ilmestyttyään kriitikoilta suhteellisen hyvän vastaanoton (Peliplaneetta.net 90/100, Pelit-lehti 89/100, Gamespot.com 8.0/10.0). Se julkaistiin PlayStation 2:lle ja Xboxille.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin maailman Faerûnin kartta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]