Balašiha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Balašiha
Балаши́ха
Vaakuna
Vaakuna
Moskovan alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Moskovan alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Balašiha

Koordinaatit: 55°47′50.7″N, 37°55′57.1″E

Valtio Venäjä
Subjekti Moskovan alue
Väkiluku (2010) 215 353
Kaupungin kotisivut (venäjäksi)

Balašiha (ven. Балаши́ха) on kaupunki Moskovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee 20 kilometriä Moskovan kaupungista itään Moskovajokeen laskevan Pehorka-joen rannalla.[1] Väkiluvultaan kaupunki on Moskovan alueen suurin: vuoden 2010 väestönlaskun mukaan asukkaita oli 215 353 henkeä.[2]

Razumovskin palatsi 1700-luvun lopulta.
Kirkko (1767—1773) Balašihassa.
Kirkko (1777—1783) Balašihassa.
Balašiha arenaa - monikäyttöhalli (2007).

Vuonna 1830 ruhtinas Trubetskoin kartanon alueelle rakennettiin kutomo, joka myöhemmin muutettiin puuvillakehräämöksi. 1800–1900-lukujen vaihteessa tehtaan ympäri muodostui työläisasutus. Vuonna 1928 se sai taajaman statuksen ja vuonna 1939 siitä tuli kaupunki. Nykyään kaupungissa on kone- ja metalliteollisuutta, kemian, puunjalostus- ja elintarviketeollisuutta.[3]

Kaupunki on muodostunut kolmesta eri taajamasta. Balašiha-1:n alueella on kaksi klassistista kartanoaluetta: 1780–1790-luvuilla rakennettu kreivi Razumovskin palatsi Gorenki puistoalueineen sekä Golitsynin ruhtinassuvulle kuulunut Pehra-Jakovlevskojen kartano (1783–1786) ja sen yhteydessä sijaitseva Kristuksen kirkastuksen kirkko (1777–1782). Neljän kilometrin päässä kaupungista sijaitsee Almazovon kartano, jossa on säilynyt klassistinen päärakennus ja ainutlaatuinen puistoalue keinotekoisine lampine ja kanavineen. Kaupungissa toimii kotiseutumuseo ja taidegalleria.[3] Kaupungissa on vuonna 2007 avattu monikäyttöinen jäähalli (Balašiha arena).

Reutovon asemalta haarautuu Balašihaan Moskovan ja Orehovo-Zujevon välisen rautatien sivurata.[4] Kaupungin läpi kulkee myös Moskovan ja Nižni Novgorodin välinen M7-valtatie.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  2. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 16.3.2012. (venäjäksi)
  3. a b Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 35. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  4. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]