Balašiha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Balašiha
Балаши́ха
Vaakuna
Vaakuna
Moskovan alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Moskovan alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Balašiha

Koordinaatit: 55°47′50.7″N, 37°55′57.1″EKoordinaatit: 55°47′50.7″N, 37°55′57.1″E

Valtio Venäjä
Subjekti Moskovan alue
Väkiluku (2012) 228 567
Kaupungin kotisivut (venäjäksi)

Balašiha (ven. Балаши́ха) on kaupunki Moskovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee 20 kilometriä Moskovan kaupungista itään Moskovajokeen laskevan Pehorka-joen rannalla.[1] Väkiluvultaan kaupunki on Moskovan alueen suurin: vuoden 2012 väestönlaskun mukaan asukasluku oli 228 567.[2]

Razumovskin palatsi 1700-luvun lopulta.
Kirkko (1767—1773) Balašihassa.
Kirkko (1777—1783) Balašihassa.
Balašiha arenaa - monikäyttöhalli (2007).

Vuonna 1830 ruhtinas Trubetskoin kartanon alueelle rakennettiin kutomo, joka myöhemmin muutettiin puuvillakehräämöksi. 1800–1900-lukujen vaihteessa tehtaan ympäri muodostui työläisasutus. Vuonna 1928 se sai taajaman statuksen ja vuonna 1939 siitä tuli kaupunki. Nykyään kaupungissa on kone- ja metalliteollisuutta, kemian, puunjalostus- ja elintarviketeollisuutta.[3]

Kaupunki on muodostunut kolmesta eri taajamasta. Balašiha-1:n alueella on kaksi uusklassista kartanoaluetta: 1780–1790-luvuilla rakennettu kreivi Razumovskin palatsi Gorenki puistoalueineen sekä Golitsynin ruhtinassuvulle kuulunut Pehra-Jakovlevskojen kartano (1783–1786) ja sen yhteydessä sijaitseva Kristuksen kirkastuksen kirkko (1777–1782). Neljän kilometrin päässä kaupungista sijaitsee Almazovon kartano, jossa on säilynyt klassistinen päärakennus ja puistoalue keinotekoisine lampine ja kanavineen. Kaupungissa toimii kotiseutumuseo ja taidegalleria.[3] Kaupungissa on vuonna 2007 avattu monikäyttöinen jäähalli (Balašiha arena).

Reutovon asemalta haarautuu Balašihaan Moskovan ja Orehovo-Zujevon välisen rautatien sivurata.[4] Kaupungin läpi kulkee myös Moskovan ja Nižni Novgorodin välinen M7-valtatie.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  2. Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants United Nations Statistics Division. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
  3. a b Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 35. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  4. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]