Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputken reitti.

Baku-Tbilisi-Ceyhan-öljyputki kuljettaa raakaöljyä 1 768 kilometrin[1] matkan Azerbaidžanin öljykentiltä Kaspianmeren rannalta Georgian läpi Turkin Horasanin ja Erzurumin kautta Ceyhanin satamakaupunkiin Välimeren rannalle. Se on maailman toiseksi pisin öljyputkisto Venäjän Družban putkiston jälkeen. Putkeen alettiin pumpata öljyä 10. toukokuuta 2005 ja se saavutti Turkin Ceyhanin noin vuotta myöhemmin, 28. toukokuuta 2006.

Kaspianmeren ympäristössä on arvioitu olevan 220 miljardin barrelin öljyvarat, mikä riittää maailman kahdeksan vuoden käyttöön. Öljyntuotannon ennustetaan nousevan 1,5 miljoonaan barreliin päivässä (koko maailman öljyntuotanto on noin 75 miljoonaa barrelia päivässä)[2]

Kaspianmeren ympäristöstä öljyn kuljetus on ongelmallista alueen poliittisen tilanteen vuoksi. Lyhin suora kuljetusreitti olisi Persianlahden rannalle Iranin kautta. Myöskään riippuvuutta Venäjästä ei länsimaissa ole haluttu lisätä. "Western Early Oil" -putkisto Azerbaidžanista Georgian Mustameren rannikolle oli jo rakennettu, mutta sen kapasiteetti oli erittäin rajallinen 115 000 barrelia päivässä. Päätös putken rakentamisesta tehtiin 18. marraskuuta 1999 ETYJin kokouksessa Turkissa ja rakennustyö alkoi syyskuussa 2002. Putki vihittiin käyttöön 25. toukokuuta 2005, jolloin paikalla tilaisuudessa olivat presidentit Nursultan Nazarbajev, Ilham Alijev, Mikheil Saakašvili ja Ahmet Necdet Sezer sekä Yhdysvaltain energiaministeri Samuel Bodman.

Putken omistajat ovat BP (30,1 %), State Oil Company of Azerbaijan (25,0 %), Unocal (USA; 8,90 %), Statoil (Norja, 8,71 %), Türkiye Petrolleri Anonim Ortaklığı (TPAO) (Turkki; 6,53 %), Eni/Agip (Italia; 5,00 %), Total (Ranska 5,0 %), Itochu (Japani; 3,4 %), Inpex (Japani; 2,50 %), ConocoPhillips (USA; 2,50 %) ja Amerada Hess (USA; 2,36 %)

Kuljetusmaksut tuovat Georgialle 1,5 % sen bruttokansantulosta. Muutenkin öljyputki on Kaspian alueen maille hyvin tärkeä osa itsenäisyydestä Venäjästä, koska se on ainoa tapa viedä öljyä Venäjästä riippumatta.[3]

22. joulukuuta 2006 terroristien hyökkäys tuhosi osan putkea.[4] Myös 6. elokuuta 2008 Turkissa putkessa tapahtui merkittävä räjähdys, jota epäiltiin PKK:n aiheuttamaksi mutta todennäköisesti kyseessä oli tekninen ongelma.[5] Epävarmuuden vuoksi Georgia on joutunut hankkimaan öljyä ja kaasua myös Venäjältä ja Iranista, mikä on ollut sille ongelmallista. Venäjä on kiristänyt hintoja ylöspäin, kun Bakulla on ollut toimitusvaikeuksia. Georgiaa myös painostetaan olemaan ostamatta öljyä Iranista.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BP Caspian
  2. EIA, Energy Information Administration, USA
  3. The Baku-Tbilisi-Ceyhan Pipeline: Oil Window to the West Central Asia - Caucasus Institute, Silk road studies program
  4. Terrorist attack on gas pipeline from Azerbaijan to Georgia - Georgian TV
  5. "Explosion in Baku-Tbilisi-Ceyhan pipeline in Turkey halts oil flow
  6. Georgia: More Unintended Consequences?