Margianakulttuuri

Wikipedia
Ohjattu sivulta Baktria-Margianan arkeologinen kompeksi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Margianakulttuurin eli BMAC:in laajuus.

Margianakulttuuri eli BMAC oli muinainen pronssikautinen kaupunkeja rakentanut kulttuuri Etelä-Turkmenistanissa. Kulttuuri vallitsi vain muutaman sadan vuoden ajan 2300–1800 eaa. Kulttuuri rakensi tiiviitä linnoitettuja kaupunkeja ja eli muun muassa kanavilla kastelluista pelloista. Linnoittautumista tarvittiin suojaksi ryösteleviltä paimentolaisilta ja naapurikaupungeilta. Margianakulttuuri kävi kauppaa aikalaistensa Induskulttuurin ja Mesopotamian Sumerin kanssa. Tunnetuin Margianan keskus lienee Gonur Tepe. Margianakulttuurissa vallitsi kerrostunut, ammatillisesti erikoistunut yhteiskunta, jossa oli monia sivilisaation piirteitä, mutta kirjoitusta ei olle varmuudella ainakaan laajalti löydetty.

Maanviljely alkoi alueella noin 7000 eaa. ja alueen kulttuuri kehittyi vaiheittain kohti kaupunkisivilisaatiota noin 2500 eaa. mennessä. Kuparikaudella syntyi suuria kyliä, jotka liittyivät Magrianakulttuuria edeltävään Anaun kulttuuriin. Tähän liittyvät myös Altyn Tepen ja Namazgan löydöt.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 2300–1700 eaa. kukoistaneesta Margianakulttuurista käytetään myös nimiä BMAC (englannin kielen sanoista Bactria Margiana Archaeological Complex, suom. Baktrian ja Margianan arkeologinen kompleksi[1]), sillä Margianaan liittyy Baktrian kulttuuri noin 1800 eaa. Margianaa sanotaan myös Oxuksen kulttuuriksi, koska sen Amu-Darjan (Oxus-joen) altaassa ja myös vuorilta virtaavien Murghabin ja Balkhabin suistoissa. Ei tiedetä mitä nimeä alueen ihmiset itsestään käyttivät, mutta maa mainitaan myöhemmissä iranilaisissa teksteissä nimellä Margush. Margiana on tästä kreikkalainen muoto.

Alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri vallitsi Turkmenistanissa Murghabjoen suistossa ja Amu-Darjan eli Oxu-joen laaksossa. Tämä pikkukaupunkeja rakentanut kulttuuri ulottui Mervin kaupungin läheltä kaakkoiseen Uzbekistaniin sekä lounaiseen Tadžikistaniin Karakumin aavikon keitailla. Alue ulottui Afganistanin ja Užbekistanin rajoilta nykyisen Ašgabatin seuduille. Margiana käsitti noin 3 000 neliökilometrin alueen, 78 keidasta ja 300 asutuskeskusta sekä 30 temppeliä.lähde? Sen keskuksia olivat muun muassa Gonur Tepe Murghab-joen suistossa, missä joki kuivuu autiomaan hiekkaan, ja Togolok.

Margianan ihmisiä on väitetty esi-indoiranilaisiksi ja jopa dasjoiksi, jotka arjalaiset kohtasivat levittäytyessään etelää kohti Intiaa.lähde? On mahdollista, että Baktria-Margiana on saanut alkunsa arkeologien tutkimattomalta Baktrian alueelta Belutshistanista ja Afganistanista.kenen mukaan? Kulttuurin löysi venäläinen arkeologi Viktor Sarianidi.

Margianakulttuuri ilmestyi läheisten paikalliskulttuurien Sarazmin, Mundigakin ja Shar-i Sokhtan jälkeen. Kulttuuri laajeni Uzbekistaniin, itäiseen Iraniin ja Belutshistaniin sekä Seistaniin. Kulttuuriin liittyivät Gonur, Namazga V ja Kelleli. Kulttuuri levisi edelleen Namazga VI/Mollali) vaiheessa 1800–1500 eaa. Tadžikistaniin ja Koillis-Afganistaniin ja Turkmenistanin hylättyihin kaupunkeihin.

Löytöpaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin Margianakulttuurin löytöpaikka on Gonur Tepe (Gonur Depe), joka sijaitsee muinaisella Murgabjoen suistolla Maryn lähellä.[2] Se oli asuttu noin 2100–1700. Tämä oli muurein ja pyörein tornein linnoitettu kaupunki, jossa oli lisäksi pyöreätorninen keskuslinnoitus. Kaupungin keskuslinnoituksen pinta-ala on 22 500 m².lähde? Kaupungin arvioidaan olleen olemassa jopa kuparikaudella noin 4500 eaa. Paikka oli kaukokaupan solmukohta. Margianan sinettejä on löydetty muun muassa Induksen laaksosta. Kauppaa käytiin jo 2500 eaa. Silkkitie on saattanut syntyä jo pronssikaudella.

Margianan keskuksia olivat muun muassa Togolok 21 (Toholok 21), Gonur Tepe, Kelleli ja ehkä Dain Murghab-joen maalla sijaitsevassa suistossa, missä etelän vuorilta tuleva joki joki kuivuu maahan. Margianaan liittyivät myös Delbarjin, Dashlyn keidas Oxuksen eli Amu-Darjan laaksossa Sapelli ja Djarkutan. Margianaan saattoivat liittyä Shortugai, Mazar-i-Sharif, Sarpaltepe ja Farukabad.

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indoiranilaisten vaellusten aikaiset kulttuurit.

Margianamaan kaupungit olivat tiiviitä ja linnoitettuja korkein muurein ja tornein, muureissa oli holviportteja. Kaupungit perustettiin Iranista ja Afganistanista Karakumiin virranneiden jokien keitaille. Kaupunkien linnoittaminen viittaa keidaskaupunkien välisiin valtataisteluihin.

Kulttuurin perustana oli maanviljely, karjanhoito kansainvälinen kauppa. Arkkitehtuuri ja taide saivat vaikutteita erityisesti Elamista.[1].

Myöhäisvaiheet ja tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei olla varmoja, mikä Margianakulttuurin tuhosi mutta luultavimmin sotaisat valloittajat, indoiranilaiset arjalaiset.lähde? Margianan kasteluviljelijät joutuivat kosketuksiin, mahdollisesti vihamieliseen, pohjoisen Andronovon Alakulin kulttuurin paimentolaisten kanssa. Tiedetään, että lähialueille oli jo aiemmin virrannut karkeatekoista ns. harmaata keramiikkaa, mikä viittaa paimentolaisten tunkeutuneen jo varhain lähistön jokilaaksoihin.

Asko Parpolan mukaan dasjat, pieni indoiranilainen heimo valtasi BMAC:n alueen noin 1900 eaa. ja otti sen hallintaansa.[3]. Samoihin aikoihin noin 1900 eaa. Bolansolan lähellä BMAC:n kulttuuri syrjäytti Indus-kulttuurin.[1]

Yleensä dasjoina on pidetty Induskulttuurin alueen dravidoja. Arjalaisten eepoksessa Rigvedassa kuvatut dasjat ovat monien mielestä Intian asukkaita, mutta Rigvedan mukaan dasjojen linnoituksissa oli sisäkkäisiä ympyrämäisiä muureja niin kuin BMAC:n linnoissa. Antiikin lähteissä mainitaan daha-nimisen heimon asuneen BMAC-kulttuurin alueella. Sekä sanojen daha että dāsa pohjana on ’miestä’ ja ’ihmistä’ tarkoittanut sana, mikä viittaisi siihen, että BMAC-kulttuuria olisivat ennen indoarjalaisia hallinneet iranilaiseen haaraan kuuluneet arjalaiset.[4]

Arjalaiset puolestaan hyökkäsivät Margianakulttuurin alueelle noin 1700 eaa. ja valtasivat sen. Arjalaiset perustivat noin 1700–1500 eaa. vallinneeen BMAC II -kulttuurin ja alkoivat levittää sitä Afganistaniin.[3]

Pohjois-Pakistaniin syntyi noin 1600 eaa. Gandharan kulttuuri, kun arjalaisten johtama BMAC levisi sinne.[5] Mutta varmaa tämä ei ole. Ei silti ole varmaa oliko tapahtumaketju, joka tuhosi Margianakulttuurin yllä kuvatun kaltainen. Tulevien kaivausten uskotaan selvittävän sen ja monta muuta mysteeriä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Parpola, s. 28
  2. Gonur, Mouru Zoroastrian Heritge. Viitattu 16.2.2013.
  3. a b 2. The coming of the Aryans Indus Script. Harappa. Viitattu 16.2.2013.
  4. Parpola, s. 33.
  5. Parpola, s. 32

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]