La Bayadère
| La Bayadère Bajadeeri |
|
|---|---|
 Kohtaus Varjojen valtakunta noin vuodelta 1900, pääosissa Mathilde Krzesinska ja Pavel Gerdt. |
|
| Koreografi | Marius Petipa |
| Säveltäjä | Ludwig Minkus |
| Ensi-ilta |
4. helmikuuta 1877 Bolšoi-Kamenni-teatteri |
| Alkuperäinen seurue | Mariinski-teatterin baletti |
La Bayadère eli Bajadeeri (suom. Temppelitanssijatar, ven. Баядерка, Bajaderka) on baletti, jonka koreografia on Marius Petipan tekemä ja musiikin on säveltänyt Ludwig Minkus. Baletin esitti ensimmäisen kerran Mariinski-teatterin baletti 4. helmikuuta 1877 Pietarissa, Venäjän keisarikunnassa.[1]
Bajadeerin kuuluisimpia kohtauksia ovat muun muassa klassikon asemaan noussut Varjojen valtakunta (engl. The Kingdom of the Shades),[1] jossa Solor hallusinoi kuolleesta Nikiyasta, joka esitetään usein täysin omana teoksenaan;[2] pronssijumalan tanssi (engl. Dance of the Golden Idol), Nikiyan kuolema ja viimeisen näytöksen Grand pas d'action.[1]
Bajadeerista on tehty sen esityshistorian aikana useita versioita. Balettia ovat muokanneet muun muassa Marius Petipa (1900), Aleksander Gorski ja Vasili Tihomirov (1904), Agrippina Vaganova (1932), Vakhtang Tšabukiani ja Vladimir Ponomarjov (1941), Rudolf Nurejev (kohtaus Varjojen valtakunta, 1963), Natalia Makarova (kohtaus Varjojen valtakunta, 1974), Natalia Makarova (1980), Rudolf Nurejev (1992) ja Sergei Viharev (2001), joista viimeinen oli rekonstruktio Petipan baletista vuodelta 1900. Nykyään Bajadeerista esitetään lähinnä Tšabukianin ja Ponomarevin venäläistä versiota vuodelta 1941 tai Natalia Makarovan American Ballet Theatrelle tekemää versiota vuodelta 1980.
Bajadeeri on kuulunut useina vuosina Suomen Kansallisbaletin ohjelmistoon. Balettitanssija Barbora Kohoutkován vain 19-vuotiaana tanssima Nikiyan rooli sai erinomaiset arvostelut vuonna 1998. [3]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bajadeeri sijoittuu tarunomaiseen Intiaan. Baletti kertoo temppelitanssijattaresta eli bajadeeri Nikiyasta, joka rakastuu sotasankari Soloriin. Nikiya ja Solor vannovat toisilleen rakkaudenvalan, mutta radža eli hallitsija haluaa tyttärensä prinsessa Gamzattin naivan Solorin. Papiston ylibramiini, joka on itse rakastunut Nikiyaan, paljastaa radžalle Solorin ja Nikiyan rakkauden. Prinsessa Gamzatti ja radža päättävät, että tanssijattaren on kuoltava. Nikiyan tanssiessa Solorin ja Gamzattin kihlajaisissa hänelle annetaan kukkakori, jonka sisällä oleva myrkkykäärme puree Nikiyaa. Ylibramiini tarjoaa naiselle vastamyrkkyä, mutta Nikiya valitsee mieluummin kuoleman.
Nikiyan kuoleman jälkeen Solor näkee rakastetustaan näyn Varjojen valtakunnassa, ja uuden näyn hääseremonian aikana. Jumalat, jotka ovat suuttuneet tanssijattaren murhasta, rankaisevat hääväkeä tuhoamalla temppelin. Kaikki temppelissä olevat henkilöt kuolevat, ja baletin viimeisessä kohtauksessa Nikiyan ja Solorin henget ovat jälleen ikuisen rakkauden yhdistämiä.[1]
Asiasta lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- La Bayadère - The Marius Petipa Society (englanniksi)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Gerard Charles: La Bayadère 1998. BalletNotes. Arkistoitu 4.4.2005. Viitattu 15.5.2007. (englanniksi)
- ↑ Bajadeeri tapahtumat.hel.fi. Viitattu 25.9.2023.
- ↑ TANSSI | Ensi-ilta jota kannatti odottaaBarbora Kohoutková Bajadeerissa on lyyristen tehtävien huippua Helsingin Sanomat. 19.1.1998. Viitattu 26.9.2023.