BT-sarja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BT-7
Bt7 3.jpg
BT-7
Pituus
– putki edessä 5,68 m
– pelkkä runko 5,68 m
Leveys 2,43 m
Korkeus 2,28 m
Taistelupaino 13,9 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 53 km/h (telaketjuilla) 86 km/h (ilman telaketjuja)
– maastossa noin 30 km/h
Toimintasäde 250 km tiellä
Pääase 45 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 2 x konekivääriä
Panssarointi 10-22 mm
Moottori m-17T V-12 (bensiini)
450 hv
336 kW
Miehistö 3
Valmistusmaa Neuvostoliitto

BT-sarjan panssarivaunut (venäjäksi: Быстроходный танк, nopeakulkuinen tankki) olivat sarja Neuvostoliitossa 1930-luvulla suunniteltuja panssarivaunuja, joita valmistettiin vuosina 19321941. Tärkeimmät mallit olivat BT-5 ja BT-7. Panssarivaunujen erikoisuutena oli, että miehistö saattoi puolessa tunnissa poistaa kuluvat ja epäluotettavat telaketjut, ja vaunulla saattoi tämän jälkeen ajaa tietä pitkin pelkillä telapyörillä.

Vuonna 1931 kaksi tornitonta J. Walter Christien M1930-prototyyppiä ostettiin Yhdysvalloista Neuvostoliittoon ja toimitettiin Harkovan Kominterin veturitehtaalle. Prototyypit saivat nimen BT-1. Kolme aseistamatonta BT-2-prototyyppiä valmistui lokakuussa 1931 ja sarjatuotanto alkoi 1932. Suurin osa BT-2-sarjasta aseistettiin 37 mm tykillä ja konekiväärillä; joissakin aikaisemmissa malleissa oli kolme konekivääriä. BT-3 ja myöhemmät aseistettiin 45 mm tykillä.

BT-5 painoi noin 11,5 tonnia ja pystyi 53 km/h nopeuteen ja 375 km toimintasäteeseen.

Tuotanto: 1 884 kappaletta mallia BT-5, 5 328 kpl mallia BT-7, 706 kpl mallia BT-8.

BT-5:t taistelivat Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten puolella. Ne taistelivat myös japanilaisia vastaan 1939 ja talvisodassa (lähinnä BT-2 ja BT-5). BT-5- ja BT-7-vaunut taistelivat toisen maailmansodan taisteluissa 1941, jolloin suurin osa tuhottiin tai hylättiin, ja ne korvattiin T-34-vaunuilla.

Suomalaiset saivat sotasaaliiksi joukon BT-vaunuja, joista 18 muunnettiin jatkosodan aikana tykistöpanssarivaunuiksi uudella suomalaisella tornilla, johon asennettiin brittiläinen talvisotaan lahjoitettu 114 mm haupitsi vuodelta 1918, jota käytettiin suorasuuntausammuntaan. Nimikkeekseen vaunut saivat mallimerkinnän BT-42, ja niitä on kutsuttu myös rynnäkkötykeiksi. Vaunuja käytettiin Rynnäkkötykkipataljoonassa, Panssaridivisioonan osana. Niiden käyttökelpoisuus oli rajoitettu, mutta niitä käytettiin vielä 1944 Viipurin puolustuksen tukena.

Eri mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BT-1 – Christien prototyyppi
  • BT-2 malli 1932 – 37mm tykki, M-5 moottori, kopio U.S. Liberty -moottorista.
  • BT-5 – suuri pyöreä torni, 45mm tykki, konekivääri vapaalla jalustalla
    • BT-5 malli 1933 – uusi torni, jossa kaksi luukkua, konekivääri tykin suuntaisesti.
    • BT-5PKh – prototyyppejä snorkkelilla
    • BT-5A – muutamia 76,2 mm haupitsilla
    • BT-5 – liekinheitinvaunu, vain prototyyppejä
    • PT-1A – amfibiomalli uudella rungolla, vain muutama
  • BT-7 malli 1935 – hitsattu runko, uusi eturunko, M-17T-moottori (BMW:n kopio)
    • BT-7 malli 1937 – uusi torni
    • BT-7TU – komentomalli, piiska-antenni
    • BT-7M – V-2-dieselmoottori (Hispano-Suiza 12Y -lentokoneen moottoriin perustuen) , P-40 AA -konekivääri katolla, konekivääri tornin takaosassa.
    • BT-7A – 76,2 mm haupitsi
    • OP-7 – liekinheitinmalli
  • BT-8 – 1939
  • BT-42 – tykistöpanssarivaunu, valmistusmäärä 18 kpl. Suomalaisten uudella tornilla varustama BT, jonka tornissa englantilainen 114 mm haupitsi mallia 114 H 18. Tykin alkuperäinen mallimerkintä: Q.F. 4,5" Howitzer Mk II
BT-42 Parolassa