BMC ADO16

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BMC ADO16
Austin 1300 GT Mark III 1971
Valmistustiedot
Valmistaja BMC
British Leyland
Korimalli 4-ovinen saloon
2-ovinen saloon
2-ovinen estate
Luokka alempi keskiluokka
Muotoilija Alec Issigonis
Koko ja tekniset tiedot
Massa n. 832 kg
Pituus 3725 mm
Akseliväli 2375 mm
Leveys 1534 mm
Korkeus 1346 mm
Vetotapa Etuveto
Morris 1100/1300
1966 Morris 1100 Mk I
Austin 1100/1300
Austin 1100 Mk III 1971–1974
Edeltäjä Austin A40
Seuraaja Austin Allegro
MG 1100/1300
1970 MG 1300
Seuraaja MG Maestro
Riley Kestrel 1100/1300
1968 Riley Kestrel
Edeltäjä Riley One-Point-Five
Vanden Plas Princess 1100/1300
Vanden-Plas Princess 1100 01.jpg
Seuraaja Vanden Plas 1500
Wolseley 1100/1300
Wolseley 1300 1971
Austin Countryman estate

BMC ADO16 (Amalgamated Drawing Office, projekti 16) on pienten perheautojen sarja, jota valmisti British Motor Corporation (BMC) ja myöhemmin British Leyland. Se esiteltiin markkinoille vuonna 1962 ja seuraavan kymmenen vuoden ajan mallit kuuluivat säännönmukaisesti Britannian myydyimpien autojen joukkoon.

Sarja koostui seuraavista malleista:

  • Austin 1100 ja 1300
  • Austin America, Glider ja Victoria
  • BMC 1100
  • Innocenti IM3
  • MG 1100 ja 1300
  • Morris 1100 ja 1300
  • Riley 1300 ja Kestrel
  • Wolseley 1100, 1275 ja 1300

Vaikka mallien tuotanto keskittyikin Englantiin, niitä valmistettiin myös muualla. Yhteistyöyritykset Authi Espanjassa ja Innocenti Italiassa valmistivat mallia lisenssin alla, lisäksi BMC:n Belgian tehtaalla tuotettiin ADO 16:a. Malli toimi perustana myös hieman muunnelluille versioille, joita valmistettiin BMC:n Australian ja Etelä-Afrikan tehtailla.

Ensimmäinen malli, Morris 1100, esiteltiin elokuun 15. päivänä vuonna 1962. Mallisto laajeni pian BMC:n harjoittaman "badge-engineering" tuotantostrategian mukaisesti käsittämään sisarmalli MG 1100:n, joka oli varustettu tuplakaasuttimin. Sitä seurasi lokakuussa 1962 Vanden Plas Princess, elokuussa 1963 Austin 1100, sekä vuonna 1965 Wolseley 1100 ja Riley Kestrel. Morris-merkkisenä mallin valmistus lopetettin vuonna 1971, Austin ja Vanden Plas versiot pysyivät tuotannossa heinäkuuhun 1974.

Estate-versio tuli markkinoille vuonna 1966. Austinin malli oli nimeltänsä Countryman, Morriksen osalta jatkettiin perinteistä nimeämistapaa joten estate-malli oli Traveller.

Mallin historia ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADO16-malli oli Alec Issigonisin suunnittelema, samoin kuin BMC:n aiemmin markkinoille tuoma, ja suuren suosion saavuttanut Mini. Minissä hyviksi ja toimiviksi koettujen ratkaisujen pohjalta Issigonis asetti tavoitteeksi tehdä isompi ja hienostuneempi auto, jossa olisi alan uusinta osaamista ja innovaatioita. Kuten Minissä, myös ADO16:ssa luotettiin BMC:n A-sarjan moottoreihin, jotka oli asennettu auton keulalle poikittain ja voimansiirto oli etupyörille. Lisäksi mallissa oli varusteita, jotka eivät olleet itsestään selvyyksiä 1960-luvun alun massatuotantoautoissa, kuten levyjarrut etupyörissä ja etenkin Hydrolastic-jousitus, joka oli jotain ennenäkemätöntä tämän luokan autoissa. Alec Issigonis ja Alex Moulton kehittivät Hydrolastic-jousituksen 1950-luvun lopulla, innoituksen lähteenä toimi Citrën ID:ssä esitelty kaasunestejousitus sekä 2CV:ssä ollut, auton saman kyljen pyörien yhteisestä joustosta huolehtinut pitkittäinen kierrejousi. Hydrolastic-jousituksesta pyrittiin tekemään järjestelmä, jossa yhdistyy 2CV:n ajomukavuus, korin liikkeen tasaaminen joustoliikkeissä ja pyörien hyvä tiekosketus, yhdistettynä kuitenkin maltillisempaan kaarrekäyttätymiseen. Korin muodoista vastasi edelleen italialainen Pininfarinan ssuunnittelutoimisto. Tämä oli suunnitellut BMC:lle lukuisia malleja, myös ADO16:n edeltäjän,Austin A40 Farinan.

BMC:n pääinsinööri Charles Griffin otti vastuun ADO16:n kehitystyön loppuunsaattamisesta 1950-luvun lopussa, Issigonisin viimeistellessä työtään Minin suunnitelmien parissa. Griffin piti huolen siitä että Morris 1100 ja sen seuraajat varustettiin aikakauden mittapuun mukaan korkeatasoisiksi ja mukaviksi. Tulevina vuosikymmeninä Griffinillä oli päävastuu Leyland Princess, Austin Metro, Maestro ja Montego mallien kehittämisessä.[1]

Eri malliversioina ADO16-sarjan autoja valmistettiin kaikkiaan noin 2,1 miljoonaa kappaletta vuosina 1962 - 1974.

Mk I (1962–1967)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinoilla Mk I -malli herätti huomiota ainutlaatuisella Hydrolastic-jousituksellaan. Suurten ikkunapintojen ansiosta sisätilat olivat valoisat ja avarat. Etuvedon ansiosta auton lattia oli tasainen ja ADO16 olikin sisätiloiltaan suurempi kuin senaikaiset kilpailevat merkit samassa luokassa. Tämä tosin vei ostajia myös BMC:n omalta mallilta, suositulta Morris Minorilta.

Alunperin Mk I Austin / Morris 1100 -malleja valmistettiin vain neliovisena saloonina. Vaikka korimalli näyttää hatchbackilta se ei sitä ole, tavaratilaan pääsy hoidettiin pienen takaluukun kautta. Näinollen korimalli luokiteltiin salooniksi, vaikka se ei ollutkaan perinteinen porrasperä. Tilannetta parantamaan esiteltiin maaliskuussa 1966 kolmeoviset estate-mallit, Morris 1100 Traveller tai Austin 1100 Countryman.

Marraskuussa 1965 auton lisävarustelistalle tuli englantilaisen Automotive Productsin (AP) kehittämä ja valmistama neliportainen automaattivaihteisto.[2] Vaikka tämä vaihteisto oli kehitetty erityisesti pienten moottorien jatkeeksi, tehohävikin vuoksi automaattiversiot varustettiin isommalla kaasuttimella ja moottorin puristussuhdetta nostettiin.

Mk II (1967–1971)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuun lopussa vuonna 1967 MG, Riley, Vanden Plas ja Wolseley -versiot saivat keulalleen 1275 cc moottorin, joka oli jo aiemmin esitelty BMC:n Mini Cooper ja Austin-Healey Sprite -malleissa. Vaihteisto oli entinen, pienemmän 1100 cc-moottorin parina ollut mutta neljännen vaihteen välityssuhde oli pidempi, jolloin auton huippunopeus kasvoi.

Austin ja Morris saivat 1275 cc moottorit lokakuussa 1967, ja mallinimet isommalla moottorilla varustetuille versioille olivat Austin 1300 ja Morris 1300. 1100 cc moottoriversiolla olevan Mk II-mallin valmistus jatkui samanaikaisesti, rinnan isompimoottorisen version kanssa.

Ulkoisina muutoksina edeltäjäänsä verrattuna Mk II:n maski on leveämpi, ulottuen valaisimien alareunaan ja keulan ilme on muutenkin koristellumpi. Austinin ja Morriksen keulat olivat nyt identtiset. Takavalojen muoto muuttui pehmeälinjaisemmaksi, sama takavalo otettiin käyttöön Austin FX4 Lontoon taksi-mallissa. Markkinoile tullessaan 1100-mallin vaihteistossa vain kolme isointa vaihdetta oli synkronoitu. 1300-mallin vaihteisto muuttui täyssynkronoiduksi vuoden 1967 lopulla, ja myös 1100-mallit saivat saman vaihteiston muutamaa kuukautta myöhemmin.

MG, Riley, Vanden Plas ja Wolseley-merkkien Mk II-versiot esiteltiin lokakuussa 1968. Samalla Rileyn mallinimeksi muutettiin yhtenäisen linjan mukaisesti 1300. Aiempi mallinimi Kestrel, oli perua itsenäisen Riley Motors Ltd:n 1930-luvun saloon-mallista. Riley 1300 Mk II-mallin valmistus lopetettiin heinäkuussa 1969, samalla se merkitsi Riley-nimisten autojen valmistuksen loppumista.

Vuoden 1969 Lontoon autonäyttelyssä esiteltiin uutuutena Austin / Morris 1300 GT. Autossa oli sama kahdella kaasuttimella varustettu 1275 cc mottori kuin MG 1300:ssa. Lisäksi maski oli musta, kyljessä kulki musta koristelista ja autossa oli musta vinyylikatto. Austin / Morris 1300 GT-mallien ajokorkeutta oli hieman pudotettu vakiomalleihin verrattuna. Tämä oli tehty laskemalla Hydrolastic-josituksen nestepainetta 15,5 barista 14,1 bariin.

Vuoteen 1970, huolimatta siitä, että sitten ensiesittelynsä mallistoon oli tehty hyvin vähän uudistuksia, se oli pitänyt myyntitilastojen kärkipaikkoja Britanniassa hallussaan. Tämä vuosi oli kuitenkin koko malliston kannalta käänteentekevä, ADO16-mallit putosivat TOP-10 -listan ulkopuolelle ensikertaa lähes kymmeneen vuoteen. Kun kahdes miljoonas ADO16 valmistui, heinäkuun lopussa vuonna 1971, auton Morris-merkkisten versioiden valmistus lopetettiin. Näin saatiin tilaa sekä mallistossa että näyttelyhuoneissa uudelle Morris Marinalle.

Mk III (1971–1974)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mk III-mallit esiteltiin syyskuussa 1971. Kun ensimmäinen Morris 1100 esiteltiin vuonna 1962, BMC asetti tavoitteeksi että ADO16 pysyisi valmistuksessa ainakin kymmenen vuoden ajan. Jälkikäteen tarkasteltuna, yhtiötä 1960-luvulla kohdanneitten talousvaikeuksien ja rakennemuutosten valossa tämä oli kaukonäköinen suunnitelma. BMC:n yhdistyessä Leyland Motorsin kanssa vuonna 1968, sen mallisto oli pahasti ikääntynyttä. Etuvetoinen ADO16 oli vielä kymmenen vuoden ikäisenäkin moderni, koska monet kilpailevat merkit valmistivat tuolloin etumoottorisia ja takavetoisia autoja. Kuitenkin autojen koko oli kymmenessä vuodessa kasvanut ja nyt ADO16 kuului paremminkin pienten kuin keskikokoisten perheautojen luokkaan. Mallistoa ruvettiin asteittain karsimaan ja MG 1300 pudotettiin pois valikoimasta vuonna 1971, Wolseley 1300 vuonna 1973. ADO16:n seuraajaksi suunnitellun Austin Allegron, ja sisarmalli Vanden Plas 1500:n, valmistus alkoi vuonna 1973 mutta ADO16:a valmistettiin vielä vuoden ajan rinnan uuden tulokkaan kanssa. Viimeinen Britanniassa valmistettu ADO16, Vanden Plas Princess 1300, lähti tehtaalta heinäkuun 19. päivänä vuonna 1974.

ADO16 tärkeitä vuosilukuja ja triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1962 maaliskuu: Ensimmäiset Morris 1100 ja MG 1100 autot valmistuvat BMC:n Cowleyn tehtaalla.
  • 1962 15. elokuuta: Morris 1100 4-ovinen saloon tulee myyntiin Britanniassa. 2-ovinen saloon on vain vientimallistossa.
  • 1962 2. lokakuuta: MG 1100 4-ovinen saloon tulee myyntiin Britanniassa. 2-ovinen saloon on vain vientimallistossa. MG 1100:n moottori oli BMC A-sarjan kaksikaasuttiminen versio, teholtaan 55 hv. Sisustus oli Morrista paremmin varusteltu.
  • 1962 marraskuu: Takaroiskeläpät tulevat vakiovarusteeksi molempiin malleihin.
  • 1963 huhtikuu: ADO16:n Italiassa valmistettu versio, Innocenti IM3 esitellään . Keulan ilme ja puskurit olivat erilaisia ja sisustus ylellisempi kuin alkuperäisessä versiossa, polttoainesäiliön täyttöputken suu oli läpän alla. IM oli lyhenne sanoista Innocenti-Morris, numero 3 kertoi kyseessä olevan kolmas BMC:n malli, jota Innocenti valmisti.[3]
  • 1963 syyskuu: Austin 1100-malli esitellään. Ulkonkönsä puolesta malli poikkeaa Morriksen vastaavasta erilaisen maskin ja konepellin Austinin tuolloin käyttämän vaakunatunnuksen osalta. Myös sisustus ja kojelauta ovat erilaiset kuin Morriksessa.[4]
  • 1963 lokakuu: Vanden Plas 1100 esitellään. Varustukseltaan se sijoittui aikansa edustusautoluokkaan. Kojelaudassa oli pähkinäpuuviilu, samoin ovien yläosassa sekä etuistuinten selkänojien takapuolella olevissa esiintaittuvissa pöydissä. Istuimet olivat Connolly nahkaa, matot paksut ja pehmeät Wilton-matot[5] ja kattoverhoilu West of England- villakangasta.
  • 1963 lokakuu: Kaikkien mallien tuulilasin pesulaitteen pullo sijoitetaan suojaisempaan paikkaan, estämään sen jäätyminen.
  • 1963 marraskuu: Tekstiilimatto korvataan kumimatolla.
  • 1964 17. helmikuuta: Morris 1100 tulee myyntiin Australiassa.[6]
  • September 1964: Kaikkiin malleihin tulee jousilevykytkin kierrejousikytkimen tilalle, tehokkaampi lämmityslaite, tuulilasin häikäisysuojiin kevyesti rypytetty pintamateriaali ja ohjaamon taustapeili vaihtuu metallisesta muovikuoriseksi.
  • 1964 12.–22. maaliskuuta: Innocenti I4 esitellään Torinon Autonäyttelyssä. Keulan ilme on samankaltainen Brittiläisen emomallin kanssa, etuvilkkujen linssit ovat kirkkaat.
  • 1964 loppu - 1965 alku: USA:n markkinoilla esitellään MG Princess, joka on varustukseltaan yhteneväinen sisarmalli Vanden Plas Princess 1300:n kanssa. Vain 154 autoa myydään.[7]
  • 1965 tammikuu: Crayford-koritehdas valmistaa ADO16 estate-vesion, noin vuosi ennen tehtaan "virallista" mallia.[8]
  • 1965 syyskuu: Wolseley 1100 ja Riley Kestrel esitellään, mallit ovat tekniikaltaan samanlaisia kuin sisarmalli MG 1100. Wolseleyn kojalaudassa on nauhamallinen nopeusmittari vaakatasossa, Rileyn mittarit ovat pyöreät ja varustukseen kuuluu kierroslukumittari.
  • 1965 lokakuu: Neliportainen automaattivaihteisto tulee valinnaisvarusteeksi Austin- ja Morris-versioihin.
  • 1965 loppu: Koripaja Creech Motors esittelee ADO16:sta Mystique-nimisesen hatchback-version yksiosaisella takaluukulla ja taittuvalla takaistuimen selkänojalla.
  • 1966 maaliskuu: Estate-mallit Morris 1100 Traveller ja Austin 1100 Countryman esitellään Geneven Kansainvälisessä Autonäyttelyssä.
  • 1966 toukokuu: Kaikkiin 1100-malleihin tulee makuuasentoon kaatuvat etuistuimen selkänojat. Traveller ja Countryman-malleissa, joiden takaistuimen selkänoja on taittuva, saadaan näin aikaan makuutilat kahdelle.
  • 1966 heinäkuu: Innocenti IM3S esitellään. Puskurin kävyt poistuvat ja maskin ulkonäkö muuttuu.
  • 1966 keskivaiheilla: Longbridgen suunnitteluosasto kehittää hathcback-version, joka ei tule kuitenkaan myyntiin Euroopassa. Sitä ryhtyy valmistamaan BMC-Australia nimellä Morris 1500 Nomad, kesäkuussa 1969.
  • 1966 syyskuu: Morris 1100:n valmistus Espanjassa alkaa, mallissa käytetään Innocentin toimittamaa sisustusta.
  • 1967 alkuvuosi: Irlantiin toimitetaan 264 auton CKD-sarja MG 1100 2-ovista saloon-mallia. CKD (Complete knock-down) on teollisuuden tavarantoimitustapa, jossa tuotteen komponentit valmistetaan emotehtaalla ja loppukokoonpano tapahtuu muualla, yleensä tytäryhtiön toimesta.
  • 1967 toukokuu: BMC-Etelä-Afrikka aloittaa Austin 1100 Countryman ja Morris 1100 Traveller-mallien valmistuksen.
  • 1967 kesäkuu: 58 hv yksikaasuttiminen 1275 cc moottori tulee valinnaisvarusteeksi MG, Riley, Vanden Plas ja Wolseley -malleihin. Tällä optiolla varustetut autot tunnisti 1275-merkistä.
  • 1967 kesä: MG 1100:n USA:n myynti loppuu. Austin 1100 korvaa sen kunnes Austin America tulee myyntiin vuonna 1968.[9] USA-versio Austin 1100-mallista varustetaan samanlaisella mittaristolla kuin on tulevissa Morris / Austin 1100 ja 1300 Mk II De Luxe-versioissa.
  • 1967 elokuu: 1275 cc -moottorilla varustetun Morris 1100 S:n valmistus alkaa Australiassa.
  • 1967 lokakuu: 1100 Mk II mallit tulevat markkinoille. Saloon malleissa korin peräevät pienenevät ja takavalojen malli muuttuu laakeammaksi, estate-mallien peräevät ja takavalot pysyvät entisenlaisina. Peltivanteisiin tulee tuuletusreiät ja etulokasuojiin suuntavilkut. Austin ja Morris-mallien keulan ilme muuttuu, uuden leveämmän maskin myötä. Austin ja Morris-merkit siirtyvät konepelliltä maskiin. Sisustus uudistetaan ja Morriksen kojelauta on nyt samanlainen kuin Austinin, musta ja röpöpintainen. Kojelaudan katkaisimet muuttuvat keinumallisiksi vipumallisten sijaan. Estate-version kylkilistan keskelle tulee puukuviointi. Markkinoille esitellään 1300-malli, joka on muutoin samanlainen kuin 1100 Mk II, mutta varustettu 1275 cc, 58 hv -moottorilla ja erilaisella maskilla. Nyt Morris, Austin ja MG 1300-mallit ovat saatavilla sekä kaksi- että neliovisina versioina kun Riley, Vanden Plas ja Wolseley vain neliovisina. MG, Riley, Vanden Plas, Wolseley-malleihin on nyt saatavilla automaattivaihteisto. Koripaja Jensen esittelee Lontoon Autonäyttelyssä Austin 1100 Countrymanin pohjalta tehdyn convertible-version.[10]
  • 1967 marraskuu: Viidenkymmenen auton erä 1100 vaneja valmistuu. Malli ei kuitenkaan tule sarjatuotantoon.
  • 1968 kesäkuu: Ilman tehtaan etukäteisilmoitusta ostajille käy ilmi että MG:n, Rileyn, Wolseleyn ja Vanden Plasien manuaalivaihteiset versiot on varustettu BMC:n tehokkaammalla tuplakaasutinversiolla 1275 cc-moottorista. Automaattivaihteisissa versioissa sensijaan oli edelleen yksi kaasutin.
  • 1973 toukokuu: ADO16:n seuraajaksi tarkoitettu Austin Allegro tulee myyntiin, ADO16:n valmistus jatkuu rinnan Allegron kanssa vielä yli vuoden ajan.
  • 1974: Vielä tuotannossa olleiden ADO16-mallien valmistus Britanniassa päättyy.

ADO16 Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska BMC:llä oli omat myynti- ja huolto-organisaationsa Austinille ja entisille Nuffield-organisaation merkeille, aiheutti se tilanteen jossa myös Suomen markkinoilla BMC ADO16:lla oli kaksi eri maahantuojaa. Austin-merkkisiä autoja toi maahan Oy Veho Ab ja Morris- ja MG-merkkisiä Oy Voimavaunu Ab.

Suurin osa Voimavaunun kautta maahantulleista autoista oli Morriksia, mutta myös MG:tä tuotiin jonkin verran. Voimavaunulla oli tapana tuoda maahan ainakin yksi kappale jokaista edustamaansa merkkiä ja mallia, joten on oletettavaa, että paremmin varustellut mallit Riley, Wolseley ja Vanden Plas ADO16:t ovat käyneet Suomessa ainakin näytillä.

Vehon käyttämä mainostoimisto lanseerasi Austin 1100-mallille nimen Maileri, Voimavaunun Morris ei saanut sitä markkinoinnissaan käyttää. Nimi oli kuitenkin niin onnistunut, että kansan suussa kaikki ADO16:t olivat Mailereita, merkistä riippumatta. Moni myös piti nimeä tehtaan antamana mallinimenä, vaikka se oli puhtaasti suomalainen keksintö, eikä ollut käytössä muilla markkina-alueilla.

Tekniikan Maailma-lehden numerosta 15 / 1964 löytyy MG 1100:n koeajo, sekä seuraavat suoritusarvot:

  • Huippunopeus 137,1 km/h
  • Kiihtyvyys 0 - 400 m 21,7 s
  • Polttoaineenkulutus 10,7 l / 100 km

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[[1]] The Independent-lehden artikkeli
[[2]] englanninkielinen sivu AP:n automaattivaihteistosta
[[3]] englanninkielinen sivu, ADO16 Italiassa
[[4]] englanninkielinen, selventäviä kuvia ADO16:n eri versioista
[[5]] englanninkielinen, Mikä on Wilton-matto ?
[[6]] englanninkielinen, BMC Australiassa
[[7]] englanninkielinen, MG Princess
[[8]] englanninkielinen, ADO16 Crayford-estate
[[9]] englanninkielinen Austin America
[[10]] englanninkielinen Jensen convertible

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BMC ADO16.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.