BMC A -sarjan moottorit

Wikipedia
Ohjattu sivulta BMC A-sarjan moottorit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Austin Mini, A-sarjan moottori

A-sarjan moottorit ovat alun perin Austin Motor Companyn suunnittelemia ja rakentamia, nestejäähdytteisiä, nelisylinterisiä rivimoottoreita. Ne tulivat markkinoille vuonna 1951, Austin A30-mallin voimanlähteenä, ja niiden tuotanto päättyi vuonna 2000, Minin valmistuksen loppumisen myötä. Moottoria käytettiin sekä pitkittäisasennuksessa takavetoisiin että poikittaisasennuksessa etuvetoisiin autoihin. Sylinterilohko ja -kansi ovat valurautaa, kampiakseli on tuettu kolmella runkolaakerilla. Yksirivisen ketjun käyttämä nokka-akseli sijaitsee lohkossa, useissa versioissa on lohkon kyljessä peltiluukut, joiden kautta on pääsy venttiilinnostajille. Venttiilikoneisto on työntötankojen ja keinuvipujen käyttämä OHV. Sylinterikannen suunnitteli kansispesialisti Harry Weslake — hän suunnitteli kansia mm. Jaguarille, sekä moneen voitokkaaseen kilpamoottoriin. Moottoriversiot ovat kahta poikkeusta lukuun ottamatta ns. pitkäiskuisia. ts. poraus on pienempi kuin iskunpituus.

Jo 1930-luvulla alkaneen yhteistyön tiimoilta japanilainen Nissan alkoi 1950-luvun alussa valmistaa A-sarjan moottoreita lisenssillä. Pian tehdas kehitti niitä edelleen ja A-sarjan moottorit olivat perusta monelle Nissanin omalle moottorille. Syystä voidaan katsoa Nissanin luotettavan maineen muodostuneen 1960 - 70 lukujen, Austin A-sarjan moottoreihin perustuvan tekniikan ansiosta.

Tekniset arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMC A-Sarjan moottorit
Iskutilavuus Poraus
mm
Isku
mm
Puristus-
suhde
Kaasutin-
järjestelmä
Teho
hv
@rpm Vääntö
Nm
@rpm
803 cc 58 76.2 7.5:1 yksi SU HS2 30 5000 62 2700
848 cc 62.9 68.26 8.3:1 yksi SU HS2 33 5500 60 2900
948 cc 62.9 76.2 yksi SU HS2 37 4750 68 2500
970 cc 70.6 61.91 kaksi SU HS2 65 6500 75 3500
997 cc 62.43 81.28 kaksi SU HS2 55 6000 73 3600
998 cc 64.58 76.2 8.3:1 yksi SU HS2 39 4750 71 2700
1071 cc 70.6 68.26 8.5:1 kaksi SU HS2 70 6000 84 4500
1098 cc 64.58 83.72 8.5:1 yksi SU HS2 47 5200 81 2450
1275 cc 70.6 81.28 8.8:1 yksi SU HS4 57 5300 94 3000

Kaikissa versioissa oli valurautainen lohko ja kansi, venttiilikoneisto OHV, kaksi venttiiliä per sylinteri. Moottoreista oli myös diesel-versioita, BMC:n traktorisovelluksiin.

Kaikki A-sarjan moottorit 1970-luvun puoliväliin asti ovat väriltään vihreitä ( Middle Bronze Green ) British Standard 381C värikortin koodin 223 mukaisesti. Tämä ei koske muualla kuin Britanniassa valmistettuja moottoreita.

Versiot ja sovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

803[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen A-sarjan moottorin iskutilavuus oli 803 cc. Moottori oli ns. pitkäiskuinen, koska sen poraus ( 58 mm ) oli pienempi kuin iskunpituus ( 76,2 mm ).
Yksi Zenith-alaimukaasutin tai SU-kaasutin.

Sovellukset:

948[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1956 iskutilavuutta nostettiin 948 kuutiosenttimetriin. Tämä tapahtui suurentamalla porausta ( 62,9 mm ), iskunpituuden pysyessä entisellään ( 76,2 mm ).

Sovellukset:

BMC Mini-traktoreihin tehty diesel-sovellus tuotti tehoa 16 hv / 2500 rpm, vääntömomentin ollessa 52 Nm / 1750 rpm. Moottorin kehitystyössä oli apuna englantilainen ajoneuvo- ja moottoriteollisuuden insinööri- ja konsulttitoimisto Ricardo Consulting Engineers. Lohko on lähes identtinen bensiiniversion kanssa, mutta öljypumpun paikka on muutettu ja sylinteriryhmä on kuivaputkinen. Myös kaikki mekaaniset osat ja sylinterikansi ovat diesel-versioon varta vasten suunniteltuja, yhteisiä osia bensiiniversion kanssa ei juuri ole. A-sarjan diesel-versiota valmistettiin myös venekäyttöön ( BMC Marine Engines ).

848[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minin moottoriksi suunniteltu 848 cc moottori muokattiin 948 kuutiosenttimetrisestä, pitämällä poraus 62,9 millimetrissä mutta lyhentämällä iskunpituus 68,26 millimetriin. Tämä moottoriversio pysyi tuotannossa vuoteen 1980 asti, jolloin A-Plus -versio korvasi sen.

Sovellukset:

997[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainutlaatuinen 997 cc versio, jota käytettiin vain Mini Cooperissa. Moottorin poraus oli 62,43 mm ja iskunpituus 81,28 mm.

Sovellukset:

998[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mini 1000 käytti moottorinaan 998 cc versiota. Moottori on johdannainen 948:sta, jonka porausta on kasvatettu 64,58 millimetriin, iskunpituuden pysyessä 76,2 millimetrissä.

Sovellukset:

1098[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.1 litrainen (1098 cc) versio oli tarkoitettu BMC:n keskikokoisten saloon-mallien voimanlähteeksi. Se oli johdannainen 998:sta ja tehty stroukkaamalla, eli iskunpituutta kasvattamalla. Isku oli 83,72 mm, porauksen pysyessä 64,58 millissä.

Sovellukset:

1071[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1071 cc versio oli vain Mini Cooper S-malleissa käytetty. Sen poraus oli 70.6 mm, iskunpituus oli sama kuin 848:ssa, 68.26 mm.

Sovellukset:

970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi Mini Cooper S-malleissa siirryttiin 970 cc moottoriversioon. Poraus oli sama 70.6 mm kuin 1071 cc moottorissa, mutta iskunpituus oli lyhyempi 61.91 mm. 1071 ja 970 ovat ainoat A-sarjan moottorit, joiden poraus oli isompi kuin iskunpituus.

Sovellukset:

1275[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isoin A-sarjan moottoreista oli 1.3 litrainen (1275 cc) versio. Sen poraus oli 70.6 mm ja iskunpituus 81.28 mm. Moottoriversio tuli markkinoille vuonna 1964 ja pysyi tuotannossa vuoteen 1980, jolloin se korvattiin uudella A-Plus -versiolla.

Sovellukset:

A-Plus versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970 - 80 -luvuilla British Leyland ja sitä seuranneet yhtiöt suunnittelivat, jo ikääntyvälle A-moottorille korvaavaa tuotetta. Sylinterikantena kokeiltiin OHC-versiota ja 1980-luvun lopulla suunnitelmissa oli korvata BMC A-moottori Rover K-sarjan moottorilla. Nämä suunnitelmat ja kokeilut kuitenkin lopetettiin, vanha A-sarjalainen vain yksinkertaisesti oli liian hyvä ja toimiva konsepti, jotta sitä olisi kannattanut korvata jollain muulla. Näin ollen vanha sotaratsu päätettiin kengittää uudelleen ja synnytettiin A-Plus -moottorisarja. Tarkalla virityksellä BL:n moottori-insinöörit onnistuivat nostamaan moottorin tehoa, ilman että sillä vastavuoroisesti oli haitallisia vaikutuksia vääntömomenttiin. Samalla joitain komponentteja päivitettiin luotettavampiin.

998 Plus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

998 ccc A-Plus versio oli tuotannossa vuosina 1980 - 1992.

Sovellukset:

1275 Plus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurempi 1.3 litrainen (1275 cc) moottori sai myös "A-Plus -käsittelyn". Sitä valmistettiin vuosina 1980–2000, ja se oli viimeinen A-sarjan moottoriversio.

Sovellukset:

  • 1980-1982 Austin Allegro, teho 62 hv / 5600 rpm, vääntö 98 Nm / 3200 rpm
  • 1980-1984 Morris Ital, teho 61 hv / 5300, vääntö 94 Nm / 2950 rpm
  • 1980-1990 Austin Metro, teho 63 hv / 5650 rpm, vääntö 98 Nm / 3100 rpm
  • 1982-1989 MG Metro, teho 72 hv / 6000 rpm, vääntö 102 Nm / 4000 rpm
  • 1983-1985 Austin Maestro HLE, teho 64 hv / 5500 rpm, vääntö 99 Nm / 3500 rpm
  • 1983-1993 Austin Maestro, teho 68 hv / 5800 rpm, vääntö 102 Nm / 3500 rpm
  • 1984-1989 Austin Montego, teho 68 hv / 5600 rpm, vääntö 102 Nm / 3500 rpm
  • 1989-1990 Austin Metro GTa, teho 72 hv / 6000 rpm, vääntö 102 Nm / 4000 rpm
  • 1990-1991 Mini Cooper, teho 61 hv / 5550 rpm, vääntö 83 Nm / 3000 rpm
  • 1990-1991 Mini Cooper S, teho 78 hv / 6000 rpm, vääntö 106 Nm / 3250 rpm
  • 1991-1996 Mini Cooper 1.3i / Cabriolet, teho 63 hv / 5700 rpm, vääntö 95 Nm / 3900 rpm
  • 1991-1996 Mini Cooper S 1.3i, teho 77 hv / 5800 rpm, vääntö 110 Nm / 3000 rpm
  • 1992-1996 Mini Sprite / Mayfair, teho 50 hv / 5000 rpm, vääntö 89 Nm / 2600 rpm

1275 Turbo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turboahdettu versio oli tuotannossa vuosina 1983-1990.

Sovellukset:

  • 1983-1989 MG Metro Turbo, teho 94 hv / 6130 rpm, vääntö 115 Nm / 2650 rpm
  • 1989-1990 Mini ERA Turbo, teho 94 hv / 6130 rpm, vääntö 115 Nm / 3600 rpm

1275 TPi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roverin moottorisuunnittelija Mike Theaker kehitti 1.3 A-Plus -moottorista erityisen kaksipisteruisku-version ( TPi, twin-port injection ).

Sovellukset:


JOHN COOPER GARAGES

1990-luvulla tapahtuneen Mini Cooperin henkiinheräämisen myötä John Cooper Garages toimitti lukuisia OEM-hyväksyttyjä " Cooper S ja Si" -virityspaketteja, asennettaviksi tehdasvalmisteisiin vakio-Coopereihin. Virityspaketit voitiin asentaa dealer-asennuksena missä tahansa virallisen Rover-edustajan pisteessä, ja ne kuuluivat auton tehdastakuun piiriin.

SPi = Single-port injection, yksipisteruisku, TPi = Twin-port injection, kaksipisteruisku

  • S (kaasutin), teho 77 hv
  • Si (Spi), versio 1, teho 77 hv
  • Si (Spi), versio 2, teho 82 hv
  • Si (Spi), versio 3, teho 86 hv
  • Si (Tpi), 1997, teho 85hv / 5500 rpm
  • Si (Tpi), 1999, teho 90 hv / 6000 rpm
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.