Bürgerbräukeller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansallissosialistisen puolueen kokous vuonna 1923

Bürgerbräukeller oli vuonna 1885 avattu suuri oluttupa Münchenissa, Saksassa. [1]

Bürgerbräukeller oli yksi Bürgerliches Brauhaus -yhtiön suurista suosiota saavuttaneista oluttuvista, joka siirtyi Löwenbräulle fuusion yhteydessä. 1920-luvulla siitä tuli yksi kansallissosialistisen puolueen suosikkikokoontumispaikoista. Myös muut puolueet pitivät mielellään tilaisuuksia oluttuvassa, sillä se oli hyvin suuri ja katettu tila, josta ei tarvinnut maksaa vuokraa. Adolf Hitler aloitti oluttupavallankaappausyrityksensä juuri Bürgerbräukellerissä 8. marraskuuta 1923, kun oluttupaan oli kokoontunut sen hetkinen osavaltiohallinto, niin sanottu Baijerin triumviraatti.[1]

Kärsittyään lyhyen vankilatuomion Hitler perusti kansallissosialistisen puolueen uudelleen. Perustamisjuhla pidettiin Bürgerbräukellerissä 27. helmikuuta 1925. Vallankaappausyrityksen päivämäärästä tuli yksi natsien juhlapäivistä ja puolueen johto kokoontui Bürgerbräukellerissä muistelemaan kaappausta ja juhlistamaan siinä kuolleita ”aatteen marttyyreina”. Tällaisessa tilaisuudessa 8. marraskuuta 1939 Hitler yritettiin murhata. Osallistuttuaan juhliin Bürgerbräukellerissä Hitler päätti lähteä hieman aiemmin. Muutaman minuutin kuluttua lähdöstä rakennuksessa räjähti pommi, joka surmasi seitsemän ja haavoitti 63 henkeä. Murhayrityksestä syytetty Georg Elser teloitettiin Dachaun keskitysleirillä hieman ennen toisen maailmansodan loppua.[1]

Bürgerbräukellerin vahinkoja vuoden 1939 pommiattentaatin jälkeen

Rakennus vaurioitui räjähdyksessä pahoin. Toisen maailmansodan jälkeen uudelleen rakennettu rakennus toimi yhdysvaltalaisten joukkojen kanttiinina, 1958 se avattiin uudelleen ravintolana ja esitystilana. Rakennus purettiin 1979. Se sijaitsi Rosenheimerstrassella Münchenin Haidhausenissa. Nykyään sen paikalla sijaitsee muistolaatta, joka on ripustettu Georg Elserin muistoksi.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bürgerbräukeller, München Historisches Lexikon Bayerns. Viitattu 6.7.2014