Bélmezin kasvot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonna 1992 otettu valokuva lattialaatassa erottuvasta naishahmosta. Kuva on lattialaatassa Bélmezin kylässä Espanjassa.

Bélmezin kasvot on väitetysti paranormaali ilmiö, joka alkoi Espanjassa elokuussa 1971. Tuolloin erään omakotitalon laattalattiaan ilmestyi ilmestyi toistuvasti aavemaisia kasvokuvia, joille ei tuntunut löytyvän selitystä. Ilmiö tapahtui Bélmezin kylässä lähellä Córdoban kaupunkia.[1]

Tapauksen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun 23. päivänä vuonna 1971 María Gómez Pereira (nimi esiintyy myös muodossa María Gómez Cámara)[2][1] oli askareissaan omakotitalon keittiössä, kun hän yllättäen havaitsi oudot miehen kasvot keittiön laattalattiassa. Laatassa näkyvän miehen ilme oli surullinen ja kärsivä. María yritti pestä kuvaa pois, mutta sen sijaan että kuva olisi lähtenyt laatasta, se muuttui entistä selkeämmäksi. Marían aviomies Juan Pereira ja heidän poikansa Miguel rikkoivat ja poistivat vanhan laatan ja valoivat uutta sementtiä tilalle. Tästä ei ollut apua: samaan paikkaan ilmestyi aina uudet kasvot.[1]

Vaikka lattiaa yritettiin korjata, uusia kasvoja tuli aina tilalle: lattiassa nähtiin peräti 18 eri-ikäisen ihmisen kasvot. Jotkut kasvoista olivat näkyvillä vain päivän, toiset kestivät pidempään. Väitetysti keittiössä kuului kuiskauksia ja itkua silloin, kun kasvot oli nähtävissä lattialla. María Pereira kuoli vuonna 2004, ja tällöin ilmestyi uusien kasvokuvien sarja ilmestyi.[1] María Pereiraa pidettiin meediona, ja hän ja hänen poikansa väittivät, että kasvokuvat ilmaantuivat lattiaan itsestään. Uusia kasvoja ilmestyi lattiaan 30:n vuoden ajan. Kasvokuvat esittivät sekä miehiä että naisia ja näillä oli kaikenlaisia kasvonilmeitä.[2]

Tutkinta ja teoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaus herätti kohua, ja niinpä Bélmezin pormestari käski irrottamaan kasvolaatan talosta vahingoittumattomana tutkimuksia varten.[2] Lehdistö kiinnostui talosta, ja sekä uteliaita ihmisiä että asiantuntijoita saapui ihmettelemään asiaa aina ulkomaita myöten.[1]

Kuvien värien kemiallinen koostumus oli tutkinnan kohteena.[1] Ilmiö kiinnosti sekä skeptikoita että parapsykologeja. Tunnetuimpia tutkijoita ovat saksalainen parapsykologi Hans Bender ja Madridin yliopiston professori Germán de Argumosa, parapsykologi hänkin. Argumosalle selvisi että 1600-luvulla paikalla oli teloitettu viisi ihmistä – kasvokuvia oli kuitenkin paljon tuota enemmän. Professori Argumosa väitti, että hän oli itse nähnyt 9.4.1972 kuinka kasvot ilmestyivät asteittain näkyviin lattialle. Häntä tuli kaksi journalistia, ja lattialle ilmestyneet kasvot kuvattiin. Argumosa kutsui lisäksi tuekseen saksalaisen professori Hans Freibergin, joka vahvisti että kyse oli aidosti paranormaalista ilmiöstä. Bender ja Argumosa lisäksi sinetöivät lattialle muodostumassa olevia kasvoja niin, ettei niiden lähelle ollut muilla asiaa. Kasvoissa tapahtui silti muutoksia, jonka vuoksi sekä Bender että Argumosa pitivät ilmiötä yliluonnollisena. Benderin ja Argumosan mukaan ilmiön selitti "ajatusgrafia": María Gómez Pereira ikään kuin "poltti" ajattelemansa ihmisen kasvot lattialaattaan.[1][2]

Espanjan sisäministeriö perusti vuonna 1971 tieteellisen komitean selvittämään asiaa. Komitea ehdotti useita tapoja, joilla kasvot olisi saatu ilmestymään sementtiin itsestään. Viranomaiset saivat selville, että talo oli aikoinaan rakennettu vanhan hautausmaan päälle: voisivatko kasvot kuulua lattian alle haudatuille vainajille? Keittiön lattian alta löydettiinkin luuranko tai pari, jopa ilman päätä. Jäännökset poistettiin mutta kuvia ilmestyi silti. Ilmiö sen sijaan katosi silloin, kun tutkijat asensivat taloon mikrofoneja.[1][2]

Vuonna 2007 julkaistiin kirja Los Caras de Bélmez, jonka kirjoittivat toimittaja Javier Cavanilles ja tutkija Francisco Máñez. Kirjassa kaksikko väitti, että kasvojen tekijä olisi ollut Marían poika Diego Pereira. Kirjan nimeen sisältyy kaksoismerkitys, eli "los caras" voidaan kääntää sekä "kasvot" että "konnat".[3] Kummitteluun taas aidosti uskoi José Martínez-Romero, joka vuonna 1978 kirjoitti aiheesta kirjan nimeltä Las Caras de Bélmez.[1]

Uusi kasvosarja vuonna 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun María Gómez Pereira kuoli 85-vuotiaana helmikuussa 2004, ilmestyi uusi kasvosarja taloon jossa María oli aiemmin asunut. Kasvosarjan uusi tuleminen tapahtui sen jälkeen, kun populaaripsykologi Pedro Amorós alkoi tutkia löytyisikö lisää "ajatusgrafisia" kuvia. Espanjalainen lehdistö on kuitenkin paljastanut Amorósin väitteet sepitykseksi. Marraskuussa 2004 sanomalehti El Mundo julkaisi artikkelin, jossa Bélmezin uudet kasvokuvat todetaan "Haamujengin" ja kaupungin viskaalien järjestämäksi väärennöksi. (Cavanilles, Javier: Las nuevas caras de Bélmez fueron falsificadas por unos 'cazafantasmas' en complicidad con el ayuntamiento. El Mundo, 28.11.2004.)[4][5]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Bélmein kasvoista on kirjoitettu paljon, itse ilmiö on jäänyt vaille selitystä.[1] Parapsykologian saralla moni taas on uskonut, että Bélmezin kasvot ovat vain huijausta, jonka taustalla on taloudellisen hyödyn tavoittelu.[2]

Ilmiötä voidaan kuitenkin lähestyä myös kahdelta suunnalta niin, ettei kummassakaan ole kyse sen kummemmin kummittelusta kuin yliluonnollisista ilmiöistäkään

Ensinnäkin betonin kovettumisessa on kyse niin kutsutusta hydrataatiosta: veden ja sementin välillä tapahtuu reaktio, jossa vesi sitoutuu kemiallisesti ja fysikaalisesti sementtiin. Betonin kovettuessa sementtihiukkasten pinnoilla on käynnissä kemiallisia reaktioita. Tällöin muodostuu sementtigeeliksi kutsuttava massa. Sementtigeeli sitoo hydratoituneet sementtihiukkaset kiinni toisiinsa ja betonin kiviainekseen. Betonin kovettumisen nopeuteen ja lujuuskehitykseen vaikuttavat sementin mineraalien määrät ja ominaisuudet.[6] Betoni ei siis ole inertti aine vaan siinä tapahtuu kemiallisia reaktiota.

Toinen selittävä tekijä on ihmisaivojen taipumus hakea näennäisen hahmottomista ja epämääräisistä kuvioista jotakin tunnistettavaa. Esimerkiksi vielä 1980-luvulla TV-lähettimet sammutettiin yöksi. Illan viimeisen ohjelman jälkeen lähettimet sammutettiin, ja muutaman sekunnin päästä TV-vastaanottimista alkoi näkyä ns. "lumisadetta". Lumisade (engl. static noise, white noise) on harmaalla tai tummalla taustalla näkyvää vaaleampaa pistemäisenoloista liikettä eli kohinaa. Jos tätä kohinaa tuijottaa, silmä alkaa etsiä sen seasta "jotakin järkevää". Erityisen voimakas taipumus ihmisellä on tunnistaa kasvoja. Ihmisaivojen pyrkimystä hahmottaa kasvoja tai merkityksellistä sisältöä myös epämääräisten kuvioiden joukosta kutsutaan nimelä pareidolia.[5] Tämä ilmiö saa "Jeesuksen ilmestymään paahtoleivän pintaan" tai "kasvot näkymään Marsin pinnalla". Ilmiössä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että joku olisi tehnyt tarkoituksella kasvokuvia tai niiden taustalla olisi jotain selittämätöntä. Ihmisaivot vain tulkitsevat näkemänsä merkityksellisellä – vaikka siltikin järjettömällä – tavalla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Koski, Mervi: Maailman merkillisimmän kummitustarinat, s. 95–97. Minerva Kustannus, 2017. ISBN 978-952-312-454-7.
  2. a b c d e f Kaaro, Jani: Kaiken oudon ensyklopedia, s. 55–56. BTJ Kustannus, 2009. ISBN 978-951-692-731-5.
  3. Javier Cavanilles, Francisco Máñez (2007). Los Caras de Bélmez (Valencia, Spain: Redactors i Editors – RIE)
  4. Cavanilles, Javier: elmundo.es - Las nuevas caras de Bélmez fueron falsificadas por unos 'cazafantasmas' en complicidad con el ayuntamiento www.elmundo.es. 28.11.2004. Viitattu 7.9.2022.
  5. a b Hale, N.: What lies under the Faces of Bélmez? | Mysteriesrunsolved mysteriesrunsolved.com. 30.10.2020. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
  6. Hydrataatio www.betonitieto.fi. Viitattu 7.9.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]